Tusk (1980)

Chileläinen multilahjakas surrealistinen nero Alejandro Jodorowsky on urallaan ohjannut laskutavasta riippuen 10 tai 8 elokuvaa, joista mies itse on kaksi ehtinyt kokonaan hylkäämään. Toinen näistä onnettomista yksilöistä on jo aiemmin arvosteltu tuottajan ja pääosanesittäjien raiskaama The Rainbow Thief, joka kuitenkin vielä joiltain osin muistutti ohjaajansa perinteistä työjälkeä ja jolla ilmeisesti onkin ihan omat ihailijansa.

Tämä vuoden 1980 Tusk on niin obskuuri ja tuntematon elokuva, ettei siitä taida edes olla minkäänlaista kunnollista julkaisua jotain kämäistä antiikkista videokasettia lukuun ottamatta. Tätähän ei aikoinaan kelpuutettu laajempaan julkaisuun ollenkaan eikä tästä ole kirjoitettu tai puhuttu missään sen vertaa että tämän taustoistakaan pystyisi sen enempää kertomaan. Jodo itse on pyrkinyt parhaansa mukaan hautaamaan koko elokuvan, unohtamaan täydellisesti. 

Varmuudella tästä kuitenkin tiedetään, että Jodon kunnianhimoisen Dyyni-projektin kaaduttua omaan mahdottomuuteensa mies jatkoi Ranskassa tekemällä elokuvan intialaisen norsun ja tytön kohtalonyhteydestä kertovasta lastenkirjasta. Todennäköisesti Jodolla oli Dyynin jäljiltä maksamattomia velkoja tai muita sopimusvelvoitteita, joita hoitamaan tällainen kaupallisempi teos oli välttämätön paha.

Mikäli Tuskin kaltaiselta elokuvalta odottaa mitään ohjaajan tyypillisimpiä kikkoja tai The Holy Mountainin ja El Topon kaltaista luovaa hulluttelua, tulee varmuudella pettymään. Tusk nimittäin on vain ja ainoastaan tavanomainen ja tylsä, ilmeisesti vielä lapsille ja nuorille suunnattu draamaelokuva ilman luovuuden häivääkään. Pääväri tässä on jotain harmaan ja ruskean välimaastoa, äänimaailma silkkaa mekkalaa ja kaaosta sekä henkilöhahmot parhaimmillaankin pelkästään tylsän yksiulotteisia.

Mitä tulee Tuskin varsinaiseen sanomaan ja "symboliikkaan", kyseessä taitaa olla sekavimpia Jodon elokuvia miesmuistiin. Ilmeisesti tässä on haettu jotain siirtomaavastaista sanottavaa, mutta mukaan on kuitenkin saatu nykyään ehkä vähän jo rasistiselta kalskahtavia intialaisia stereotypioita, joten lähtökohtaisesti jo pelkästään tässä suhteessa mennään päin seinää miten sattuu. Elokuvan brittiläiset siirtomaaisännät lisäksi puhuvat ranskaa.

Ei siitä kyllä loppujen lopuksi kuitenkaan mihinkään pääse, että Tusk on harvinaisen epämukava, suorastaan TUSKallinen katselukokemus. Jos Jodon elokuvista parhaimmillaan tuntee itsekin saavansa jotain mystistä energiaa ja viisastuvansa ainakin vähäsen, tätä katsoessa tunsi vain tulevansa entistä typerämmäksi. En tiedä mitä tämän kanssa oikein tapahtui, mutta ainakin ymmärrän nyt miksi ohjaaja häpeää luomustaan niin paljon. Viisastuin ehkä siis sittenkin vähäsen.



Arvio: 1/5



TUSK, 1980 Ranska
Tuotanto: Erich Rochat
Ohjaus: Alejandro Jodorowsky
Käsikirjoitus: Alejandro Jodorowsky, Jeffrey O’Kelly, Nicholas Niciphor, Reginald Campbell
Näyttelijät: Anton Diffring, Cyrielle Clair, Menoara the Elephant, Serge Merlin