The Self-Seeker (1929)

Nikolai Spikovski ei urallaan ohjannut kuin kolme elokuvaa: Vsevolod Pudovkinin kanssa tuotetun Shakkikuumeen, pitkään kiellettynä olleen Khlibin ja niiden välissä vielä  tällaisen vielä Khilibiäkin vähemmän tunnetun teoksen. Syy tuntemattomuuteen on tällä kertaa yllättäen sama kuin viimeksikin: The Self-Seeker ei vastannut Neuvostoliiton johdon asettamia vaatimuksia sisällissodan koruttomasta ja synkästä kuvauksesta, joten koko raina kiellettiin siltä istumalta ja löydettiin uudelleen paljon myöhemmin jostain varastojen kätköistä. Toisin kuin Khlibin tapauksessa, tällä ei kuitenkaan ole minkäänlaista hypeä takanaan eikä tästä taida ainakaan kirjoitushetkellä olla arvostelujakaan tämän blogin ulkopuolella. Nyt ollaan siis todellisen harvinaisuuden äärellä.

Koska kyseessä on näinkin obskuuri ja harvinainen neuvostoliittolainen elokuva, ei tässä oikeasti ollut tekstityksiä saatavilla, joten kaikenlaiset sanalliset vitsit ja dialogi menivät varmuudella itseltäni täysin ohi. Onneksi sellaisia ei kuitenkaan tarvita varsinaisen juonen ymmärtämiseen, sillä Spikovski on osannut kertoa tarinansa siinä määrin oikeaoppisesti pääosin visuaalisin avuin. Kuvaus noin yleensäkin on tässä elokuvassa erittäin korkealaatuista, lähes Khilibin tasoa muttei ehkä aivan. Silmät tykkää.

Itse juoni kertoo omahyväisestä eteläukrainalaisesta veijarista nimeltä Apollon, joka päättää paeta sotaa kamelinsa vetämissa rattaissa. Apollon kuitenkin joutuu kerta toisensa jälkeen sodan eri osapuolten hampaisiin, mistä kaupustelua harrastava veijari päättää ottaa kaiken hyödyn irti esiintymällä milloin punaisena ja milloin valkoisena. Loppujen lopuksi ahne oman edun tavoittelu ei kuitenkaan kanna leiville.

En tiedä miten paljon tästä elokuvasta oli silkkaa sanallista huumoria, mutta itse en joitain yksittäisiä ihan huvittavia koomisia tilanteita lukuun ottamatta pitänyt tätä minään erityisen hauskana, vaan huumoria mielenkiintoisempaa oli erittäin poikkeuksellisesta näkökulmasta kuvatta sota sekä tietysti se vekkuli kameli. Ehkä joskus tästä vielä julkaistaan jonkinlainen tekstitetty versio josta pääsisi paremmin selville tai sitten voisi alkaa tosissaan opiskelemaan venäjää, mutta siihen asti The Self-Seekeristä joutuu nauttimaan lähinnä komeassa kuvallisessa muodossa. Eikä mitenkään valitettavasti.



Arvio: 3.5/5



SHKURNYK, 1929 Neuvostoliitto
Ohjaus: Nikolai Shpikovsky
Käsikirjoitus: Vadim Okhrimenko, Boriz Rozenzveig, Nikolai Shpikovsky
Näyttelijät: Dora Feller-Spikovskaya, Dimitry Kaka, Luka Lyashenko