Olen tainnut jo kyllästymiseen asti hokea, miten uskollisesti Yasujiro Ozu jaksaa toistaa samoja niksejä ja teemoja elokuvasta toiseen. The Flavour of Green Tea over Rice eroaa kuitenkin tässä suhteessa useimmista tämän kauden ozuista: tässä maestro ihan oikeasti yrittää kutkutella ja lisäillä vähän uudenlaisia kuvioita ja tunnelmia perinteiseen minimalistiseen tyyliinsä.
Ensimmäinen erikoisuus Flavourissa on sen tarinan keskeinen teema: aivokriisi. Myöhäiskauden tyypilliset Ozun leffat yleensä seuraavat nuorison avioitumista sekä sukupolvien välistä kuilua, mutteivat ollenkaan itse avioliittoa. The Flavour of Green Tea over Ricen päähenkilö sensijaan on jo avioitunut nainen, joka huomaa olevansa lopen kyllästynyt hiljaiseen ja vaatimattomaan, mutta hyväntahtoiseen aviomieheensä. Pienenä sivujuonteena seurataan näiden sukulaistytön kamppailua perinteisen järjestetyn avioliiton ja uudenaikaisen rakkausavioliiton välillä.
Audiovisuaaliselta kantilta tämä on jälleen perinteisintä mahdollista Ozua muutamilla uusilla tempuilla. Kamera on tässäkin enimmäkseen sijoitettu vähän alaviistoon ja jokainen kuva viimeisen päälle täydellisyyteen asti sommiteltu, keskivaiheilla käydään jälleen kabukiteatterissa. Onpa tässä vielä Ozun viimeisestä kahdesta elokuvasta tuttuja kuvauspaikkojakin! Niiden vastineeksi tästä löytyy vielä miehen myöhempien elokuvien totutulle tyylille poikkeuksellisesti myös jonkin verran liikkuvaa kameraa. En nyt varsinaisesti tiedä onko jälki sittenkään parempaa kuin tätä seuranneissa staattisemmissa teoksissa, mutta tulipahan tämäkin nähtyä.
Mikäli Ozun itsensä hengenelämä on ollenkaan tuttu juttu, ymmärtää taatusti miksei mies avioliittoa yleensä kuvannutkaan. Mestarihan oli itse koko ikänsä naimaton eikä ollut oikein täysin perillä sellaisista kiemuroista, mikä valitettavasti näkyy myös tämän kokeilun tarinassa. Toisaalta hahmot ja heidän ongelmansa ovat totuttuun ozumaiseen tapaan erittäin monimutkaisia ja kerrontakin enimmäkseen hanskassa, mutta jutun juonesta itsestään puuttuu paras puhti kokonaan, etenkin vähän töksähtelevässä lopussa.
Pieni valituksen sana täytyy antaa myös tämän teoksen musiikkivalinnoista: etenkin puolivälissä minuuttikaupalla soiva rillumarei-renkutus kävi pitemmän päälle jo todella ärsyttäväksi. Onneksi tässä on myös kaikenlaisia hassuja läppiä ja yksityiskohtia pieniä fiboja kompensoimaan. Yhdessä kohtaa tarinan hahmot esimerkiksi käyvät syömässä ”kaloritalossa” eli ravintolassa, jonka kyltissä on sian kuva.
The Flavour of Green Tea over Rice ei ole huono elokuva, mutta se on astetta heikompana teoksena Ozun tuotannossa epäkiitollisessa asemassa Tokyo Storyn ja Early Summerin välissä, jolloin sillä ei mestariteosta vähempänä ole minkäänlaisia mahdollisuuksia erottua tai nousta ohjaajansa filmografiassa esille edes hyvänä rainana. Selvästi Ozu itsekään ei tähän ollut aivan täysin tyytyväinen, sillä mies käytännössä luopui kaikista tässä soveltamistaan kokeiluista seuraavissa elokuvissaan.
Arvio: 4/5
OCHAZUKE NO AIJI, 1952 Japani
Tuotanto:-
Ohjaus: Yasujiro Ozu
Käsikirjoitus: Kogo Noda, Yasujiro Ozu
Näyttelijät: Chikage Awashima, Kōji Tsuruta, Michiyo Kogure, Shin Saburi
Arvio: 4/5
OCHAZUKE NO AIJI, 1952 Japani
Tuotanto:-
Ohjaus: Yasujiro Ozu
Käsikirjoitus: Kogo Noda, Yasujiro Ozu
Näyttelijät: Chikage Awashima, Kōji Tsuruta, Michiyo Kogure, Shin Saburi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tässä blogissa minä olen herra ja hidalgo. Älä pidä muita jumalia, äläkä myöskään roskasta kommenttiosiota.