Ihmemaa Oz (1925)

Aina silloin tällöin tulee ihan huvin vuoksi etsittyä käsiin mahdollisimman kelvottomia ja kädettömiä tapauksia ihan vain vaihtelun vuoksi kun ei jaksa niitä suosikkileffojaan aina vaan uudestaan katsella. Plus noista huonoista on aina vähintään miljoona kertaa hauskempaa ja inspiroivampaa kirjoittaa kuin niistä hyvistä. Tämä on nyt yksi niistä huonommista.

Vuoden 1925 näkemys Ihmemaa Ozin tarinasta on sikäli mielenkiintoinen, että tätä yleensä pidetään yhtenä kelvottomimmista meidän aikaamme asti säilyneistä amerikkalaisista mykkäelokuvista. Kyseessä on oikeasti niin luokaton esitys jopa oman aikansa mittapuulla, että tämä kaatoi kertaheitolla kokonaisen elokuvastudion ja käytännössä lopetti sen isoimman tähden, Larry Semonin, uran ns. yhdessä yössä. Ja Semon oli siis aikoinaan yksi suosituimmista elokuvakoomikoista Chaplinin ja muiden kanssa. Miettikääpä sitä.

Tältä se näyttää!

Mutta itse elokuvaan. Koska nimi on "Wizard of Oz", tuolta varmaan odottaa jotain värikästä satumusikaalia vähän sen 30-luvun klassikon tyyliin, mutta oikeasti tämä on vain äärimmäisen vanhentunutta ja jopa omana aikanaan kömpelöä slapstickiä ja ilveilyä tursuava puskafarssi, joka ei käytännössä liity siihen alkuperäistarinaan mitenkään. Itse tarina on niin sekava ja epämääräinen ettei tuosta meinaa oikeasti saada edes selvää mistä se kertoo, keitä hahmot ovat tai edes sitä kuka on sen päähenkilö. Dorothy se ei ainakaan ole. 

Mitä tulee Larry Semonin kuuluisaan huumoriin, herättää se tässä elokuvassa lähinnä kiusallista myötähäpeää silkalla lapsellisuudellaan. Miltä kuulostaisi esimerkiksi puolitoista tuntia silkkaa nolostuttavaa kameralle ilmeilyä ja banaaninkuoriin kompastelua? Taatusti paljon paremmalta kuin yksikään vitsi koko tässä elokuvassa. Joku Kummeli, Pekko-elokuvat ja Speden Pikkupojat typerimmillään ovat Larry Semonin visioon nähden oikeasti tosi oivaltavaa ja laadukasta komediaa. Ja tämä on aika paljon sanottu.

Eikä siinä kaikki, tämä myös etenee täysin sattumanvaraisesti, poukkoillen kaoottisesti kohtauksesta toiseen ilman sen kummempaa logiikkaa, edes surrealistista sellaista. Mälsältä näyttävään pahvilavasteista koostuvaan Oziinkin päästään vasta reilun puoliväliin asti kestävän sekoilun päätteeksi eikä homma meinaa lähteä vielä siinäkään vaiheessa kunnolla käyntiin vaan sama ilveily, ilmeily ja irvistely jatkuu ja jatkuu. Välillä nähdään myös aikansa avoimen rasistisia rotustereotypioita, viittauksia seksuaaliseen ahdisteluun ym. iloiseen Ozin ihmemaahan kuuluvaa värikästä ja mieltä ylentävää huumoria.

Koko juttu on vielä kaupanpäällisiksi kuvattu, leikattu ja näytelty niin kömpelösti että moni keskiverto 1910-luvun leffa antaa tälle helposti turpiin koska tahansa. Monessa kohtaa on valojen kanssa perseilty vielä niin totaalisesti ettei tässä saa meinaa saada pelkän huonon valaistuksen vuoksi edes selkoa mitä useissa kohtauksissa tapahtuu.

Olen huomannut että aina kun puhutaan mykkäleffoista, jengi vetää hihasta ne muutama suosikki Chaplinia ja Keatonia ja muita viiden tähden leffoja ihan kuin niitä huonompia ei oikeasti olisi olemassakaan. Tämänkin leffan kommentteja netistä selatessa tuli lähinnä tunne että moni keskivertokansalainen aliarvioi rajusti 20-luvun leffoja ja kuvittelee tämänkin olleen jotain kuumaa shittiä ja parasta mitä on ollut tarjolla ks. "kyllähän tämä oman aikansa mittapuulla..." ym.

Eipä oikeasti voisi vanhan ajan elokuvayleisöä juuri pahemmin aliarvioida. Vuoden 1925 Ihmemaa Oz on karsmaiseva elokuva kaikkina aikoina, kaikilla mahdollisilla tavoilla nyt, aina ja ikuisesti. Sain tästä varmaan jonkun ihme syövänkin. Suositellaan lähinnä äärimmäiseksi kauhuelämykseksi Pelkokertoimeen ja masokisteille.



Arvio: 0/5


THE WIZARD OF OZ, 1925 USA
Tuotanto: Larry Semon
Ohjaus: Larry Semon
Käsikirjoitus: Frank Joslyn Baum, Larry Semon, Leon Lee, L. Frank Baum
Näyttelijät: Charles Murray, Dorothy Dwan, Oliver Hardy