maanantai 4. kesäkuuta 2018

Katkan valkoiset omenat (1926)


Tässäpä onkin taas ainakin periaatteessa äärimmäisen tylsä ja tajuntaa laajentavan rasittava elokuva kirjoittaa yhtään mitään. Ei sillä etteikö leffa itse olisi ollenkaan katsottava, mutta kun tämä edustaa kaikenlaisesta teknisestä hurjastelusta tunnetusta neuvostoliittolaisesta ja Fridrih Ermlerinkin omasta tuotannosta sitä hillitympää ja maanläheisempää äärilaitaa; toisin sanoen Katka valkoisten omenien voimakkaimmin määrittelevä ominaisuus on sen yksinkertaisuus ja kikkailun puute. Realistisuus suorastaan.

Katkan valkoiset omenat on yksinkertainen tarina kaupunkiin paremman elämän vuoksi muuttavasta ja omenoita kadulla kaupittelevasta Katkasta, jonka satunnainen häntäheikki pamauttaa paksuksi ja joka päätyy lopulta keskelle kolmiodraamaa toisen miehen kanssa. Vallankumouksia tai sosialistista propagandaa tässä ei ajan neukkulaisille epätyypillisesti nähdä oikeastaan ollenkaan, ilmeisesti tämä nähtiin vähän Rjazanin naisten tavoin sen verran vähempiarvoisena teoksena ettei propagandalle nähty kaksista käyttöä.



Mitäköhän Katkasta voi ylipäänsä tämän enemää sanoa? En muista koskaan nähneeni toista elokuvaa, joka olisi antanut neuvostoliiton kaupungista ja tavallisen ihmisen elämästä yhtä koruttoman realistista ja rähjäistä kuvaa kuin Katkan valkoiset omenat. Olen jostain lukenut tämän lähentelevän jotain runollisempiakin sfäärejä, mutta itse en lähtisi tätä miksikään kovin lyyriseksi ilotulitukseksi juuri kutsumaan. Omasta mielestäni Katka on tyylillisesti lähempänä jotain stroheimilaista visiota kuin jotain visuaalista runoa - ja se on yksinomaan hyvä juttu.

Tämän enempää Katkasta ei kai irti hevillä saa puristettua hyvällä tahdollakaan. Kyseessä on kuitenkin varsin laadukas neuvostoliittolainen karua arkielämää kuvaava draama ilman kaksista kikkaeuforiaa tai turhaa filosofointia. Onhan tämä kai muodollisesti sangen pätevä draama, mutta omasta mielestäni tämä ei kuitenkaan ole ohjaajan tai tekoaikansa paras tai edes parhaita tuotoksia. Sen verran kova taso pelkästään Neuvostoliitossa 20-luvun lopussa oli.




Arvio: 3.5/5



KATKA - BUMAZHNYY RANET, 1926 Neuvostoliitto
Ohjaus: 
Eduard Johanson, Fridrih Ermler
Käsikirjoitus: Boris Leonidov, Mihail Borisoglebski
Näyttelijät: Bella Tshernova, Fjodor Nikitin, Valeri Solovtsov, Veronika Buzhinskaja

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tässä blogissa minä olen herra ja hidalgo. Älä pidä muita jumalia, äläkä myöskään roskasta kommenttiosiota.