Joskus muinaisina aikoina arvostelemani Aleksandr Dovzenkon ohjaama Ukrainan maaseudun modenisoinnista ja kollektivisoinnista kertovaa Maa on yksi neuvostoelokuvan suurista klassikoista, jonka vähän jo kliseisesti sanottuna jokaisen mykkäelokuvan ystävien pitäisi nähdä vähintään kerran elämässään, mielellään useammankin. Mutta harvapa tietää, että samoihin aikoihin tuon klassisen kuningasteoksen kanssa tehtiin myös tällainen samasta aiheesta ja vähän samalla tyylillä tehty elokuva, jota niinikään pidetään jonkinlaisena kulttiklassikkona. Tällä kertaa vain kävi niin, että valmis elokuva hyllytettiin monen muun kaltaisensa tavoin ja löydettiin vasta vuosikymmeniä myöhemmin arkistojen kätköistä.
Nikolai Spikovskin kolmas ja viimeinen ohjaustyö Khlib on lyhyt tarina sotilaan paluusta Ukrainan viljaville pelloillemukanaan uudenlaisia vallankumouksellisia ajatuksia maan yhteisomistuksesta ja viemisestä rikkailta kulakeilta, noilta jalon maanmiehen ikuisilta vihollisilta ja sortajilta. Sotilaan vanha taikauskoinen isä on kuitenkin epäileväisellä kannalla, sillä vanhan uskomuksen mukaan maat viljoineen kuuluu kulakeille eikä varastettu vilja kasva varastetun maan mullissa.
Mikäli Spikovskin visioilta sattuu odottamaan jotain Dovzenkon tasoista elokuvan juhlaa, joudun valitettavasti tuottamaan pienen pettymyksen, sillä aivan niin korkealle tasolle tämä ei suinkaan pääse. Positiivisena puolena Khlib kuitenkin yrittää niin vimmatusti ja tämän voi ainakin monessa suhteessa sanoa jopa sykähdyttävän vähintään yhtä paljon kuin edellinenkin. Tässä esimerkiksi nähdään tekoajankohtaansakin poikkeuksellisen komeaa kokeilua äärimmäisen nopeiden, silmän räpäyksen pituisten leikkausten kanssa ja Ukrainan viljavien peltojen sekä saapuvan edistyksen kuvaus on hoidettu parhaaseen mahdolliseen neuvostotyyliin eli sekin on priimaa.
Itse en vain syttynyt tämän köykäiselle tarinalle juuri ollenkaan huikean hienosta kuvauksesta ja kokeellisuudesta huolimatta. Itse ydinjuoni maauseudun modernisoinnista ja vallankumouksen saapumisesta ei varsinaisesti enää tässä vaiheessa ole kauhean omaperäinen ja jaksoi kiinnostaa itseäni vain tiettyyn rajaan asti. Neuvostojohdon reaktioita en täysin ymmärrä, mutta uskon niiden liittyvän tämän kollektivisointikuvaukseen, jossa hyvät vallankumoukselliset voi oikeassa mielentilassa tulkita sankareiden sijaan varkaiksi eikä kulakkejakaan ole kaiketi esitetty ajan poliittisiin vaatimuksiin nähden tarpeeksi demonisessa valossa.
Lopullinen tuomio on siis hyväksyvä, mutta odotin Khlibin nauttiman hypen perusteella jotain vieläkin suurempaa ja ihmeellisempää.
Arvio: 4/5
KHLIB, 1929 Neuvostoliitto
Ohjaus: Nikolai Shpikovsky
Käsikirjoitus: Viktor Yaroshenko
Näyttelijät: Dmytro Kapka, Fedir Hamalii, Luka Lyashenko, Sofia Smirnova, Vladimir Uralskiy
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tässä blogissa minä olen herra ja hidalgo. Älä pidä muita jumalia, äläkä myöskään roskasta kommenttiosiota.