No Blood Relation (1932)

Flunky, Work Hard! saattaa olla Mikio Narusen tuotannosta vanhin yksittäinen säilynyt teos, mutta No Blood Relation on miehen pitkistä elokuvista järjestyksessä toinen ja meidän päiviimme asti selvinneistä vanhin. Ennen tätä ohjaaja oli ehtinyt tehdä jo toistakymmentä lyhyttä nansensu-komediaa, mutta tämän kohdalla alkoi siirtymä kohti miehen tunnetumpien teosten vakavampaa ja melankolisempaa draamaa. Kuin sattumalta tämän on vielä käsikirjoittanutkin Kogo Noda, Yasujiro Ozun elokuvien vakiokynäilijä. 

No Blood Relation alkaa taskuvavarkaan juostessa pakoon uhriaan. Kyseessä on elokuvan pakollinen koominen nansensu-sidekick länsimaisesti pukeutuvalle gangsterille, yhdelle varsinaisen tarinan keskeisistä hahmoista.

Varsinainen juonellinen anti alkaa, kun japanilaissyntynien kuuluisa Hollywood-näyttelijätär rantautuu nousevan auringon maahan tapaamaan aiemmin hylkäämäänsä, tapahtuma-aikaan konkurssin partaalla olevan isänsä ja vähävaraisen äitipuolensa asuvan pienen tyttärensä. Rikas nainen päätyy kidnappaamaan lapsen, mutta lopussa ymmärtää menettäneensä tämän sydämen lopullisesti. Rivien välistä Naruse vihjaa samalla ettei raha tuo onnea.

No Blood Relation onkin juonellisesti toisin sanoen melko perinteinen melodraama, mutta tapa jolla Naruse on tarinansa kertonut, on edelleen varsin poikkeuksellinen. Tämän tekoaikaanhan ajateltiin vielä yleisesti neuvostoliittolaisten oppien mukaan leikkauksen tekevän elokuvan ja Ozusta sekä Kenji Mizoguchista poiketen Naruse on paitsi pitäytynyt tässä periaatteessa, myös hionut tekniikkaansa niin äärimmäisyyksiin kuin mahdollista.

Heti alussa esimerkiksi nähdään ja kuullaan rikas näyttelijätär puhumassa tyttärestään, mistä leikataan suoraan tyttären nukkeen, mistä kamera kääntyy itse tyttäreen. Tällä manööverillään Naruse on halunnut kertoa biologisen äidin suhtautuvan lapseensa kuin leluun. Vastaavasti lapsen hienostoleikeissä on nähty viittauksia hienostoväen kritiikin suuntaan. Tämähän on siis tehty lama-aikaan.

Keskivaiheilla nähdään vielä klassinen leikkaus, jossa lapsi pudottaa ensin nukkensa tielle ja uhkaa jäädä auton alle, mutta tulee viime hetkellä äitipuolensa pelastamaksi. Lopussa samat kuvat ja leikkaukset toistuvat ja lapsi pudottaa nukkensa, mutta äitipuoli ei tällä kertaa olekaan pelastamassa.

Narusen melodraama on täynnä vastaavia kikkoja ja nokkelia leikkauksia, ehkä täydempänä kuin suurin osa mykistä elokuvista joita itse olen koskaan nähnyt. Oikeastaan tämä menee jo kikkailussaan vähän liiankin pitkälle, sillä koko elokuvassa ei tainnut olla ainuttakaan kamera-ajotonta tai zoomaatonta otosta vaan tätä on selvästi lähdetty alusta asti tekemään klassisella "enemmän on enemmän" -periaatteella. Normaalisti en ehkä pahastuisi, mutta tällaiseen varsin perinteiseen ja yksinkertaiseen melodraamaan suuri osa tämän kameratempuista tuntui lähinnä tarpeettomalta ja "yliohjatulta", etenkin säästäväisyydestään tunnetun Narusen elokuvaksi.

Kaksijakoisista fiiliksista puhuminen on tässä tapauksissa silkkaa vähättelyä, sillä No Blood Relation lähes halkaisi pääni kaikesta positiivisesta ja negatiivisesta jota tästä löysin. Tekniikka jälleen on parhaimmillaan erinomaisesti hanskassa, leikkaus edustaa aikan huippuosaamista ja näyttelijätkin ovat oikein luontevia, mutta tarina on niin perusmelodraamaa kuin olla voi jo monessa kohtaa homma lähtee etenkin kuvauspuolella toisinaan jo ikävällä tavalla täysin lapasesta. Kai tämäkin hyvä on, mutta varauksin suosittelen silti.



Arvio: 3.5/5



NASANUNAKA, 1932 Japani
Ohjaus: Mikio Naruse
Näyttelijät: Kôgo Noda, Shunyo Yanagawa
Näyttelijät: Fumiko Katsuragi, Shin'yô Nara, Toshiko Kojima, Yoshiko Okada, Yukiko Tsukuba