Maksimin nuoruus (1934)

Neuvostoelokuvan historiassa vuosi 1934 on tärkeä vedenjakaja, josta eteenpäin saakin käytännössä tyystin unohtaa kaikki edeltävien vuosien elokuvat kikkailuineen. Näihin aikoihin Neuvostojen maan viralliseksi ja ainoaksi sallituksi taidesuunteukseksi määritelmiin sosialistinen realismi, joka käytännössä tarkoittaa puoleen propagandan kyllästämää, kaikenlaisesta rappiollisesta porvallisesta avantgardesta siivottua  standardoitua ”taidetta”. Vähän yllättäen tälläkin suuntauksella on kokonainen nippu omia merkki- ja mestariteoksiaan. Maksimin nuoruus on yksi niistä.

Maksimin nuoruus on ensimmäinen osa kokonaista vallankumouksellista trilogiaa, jonka päähenkilö on nimessäkin esiintyvä Maksim. Ensimmäisen elokuvan alussa Maksim on vain huoleton nuori mies, joka päätyy tehdastyöläiseksi kaupunkiin sekä lopulta mukaan maanalaisiin vallankumouksellisiin piireihin ja alkaa pikkuhiljaa kasvaa uuteen rooliinsa yhteiskunnan kapinallisena. Huomattava panostus elokuvassa on käytetty ensimmäistä maailmansotaa edeltäneen ajan Venäjän luokkaristiriitojen ja työläisten kurjien elinolojen kuvaamiseen.

Tämäntyyppiseksi elokuvaksi Maksim yllättää ihan jo silkalla maltillisuudellaan: silkan stalinistisen propagandan ja tuputuksen määrä tuntuu olevan tukevasti minimissä eikä elokuva tunnu missään vaiheessa turhan saarnaavalta tai päällekäyvältä. Työläisten vallankumouskiemuroiden kuvaus ja Maksimin kasvu työväenluokan sankariksi lienee jo yksistään tarkoitettu sen verran inspiroivaksi kamaksi, ettei erillistä saarnaa tässä vaiheessa tarvittu. Ei tämä kyllä itseäni saanut käännytettyä, mutta tapa jolla Maksim sitä yrittää tehdä tuntuu juuri sopivalta ollakseen ikävystyttämättä.

Mikäli ohjaajaparivaljakko Leonid Trauberg & Grigori Kozintsevin aiemmat tuotokset sattuvat olemaan likimainkaan ennestään tuttuja, ei pitäisi tulla yllätyksenä tämänkin olevan kauttaaltaan visuaalisessa mielessä parasta A-luokkaa. Maksimin nuoruus on yksi niitä elokuvia, joita katsellessa tulee pakosti kiinnittäneeksi huomiota jok'ainoaan yksittäiseen kuvaan ja ihailleeksi niiden jokaisen hienoa toteutusta. Kaikki tässä elokuvassa näyttää yksinkertaisesti komealta ja äärimmilleen tyylitellyltä likaisista syrjäkujista yksinkertaisiin ahtaisiin junavaunuihin ja teollisuuskaupungin talojen katoille asti. Maksimin nuoruus on viimeisen päälle täydellisyyteen asti rakkaudella suunniteltu ja ohjattu elokuva, ja sen huomaa aivan kaikesta.

Maksimin nuoruus on komea, hauska, jännittävä ja kaikin mahdollisin tavoin kiitettävä sosialismin henkeä huokuva draamaelokuva, lähes joka suhteessa oman aikansa parasta elokuvaosaamista edustava taidonnäyte erinomaisista näyttelijöistä lähtien. Vuosikymmenen parhaaksi neuvostoliittolaiseksi en tätä aivan ilkeä kutsua – ainakin Mark Donskoin Gorki-trilogia pistää tätäkin paremmaksi – mutta onpahan kuitenkin melkoinen merkkiteos ja erittäin nautittava kumousteluelokuva muutenkin.



Arvio: 5/5



YUNOST MAKSIMA, 1934 Neuvostoliitto
Ohjaus: Grigori Kozintsev, Leonid Trauberg
Käsikirjoitus: Grigori Kozintsev, Leonid Trauberg
Näyttelijät: Aleksandr Kulakov, Boris Blinov, Boris Tširkov, Irina Goševa, Leonid Ljubaševski, Mihail Tarhanov, Pavel Volkov, Stepan Kajukov, Valentina Kibardina, Vladimir Sladkopevtsev