Prahan ylioppilas (1935)

"Sentimentaalinen uneksija... on tullut takaisin..."

Edgar Allan Poen tuotannosta sekä Dorian Grayn muotokuvasta inspiraationsa saanut Prahan ylioppilas on eri muodoissaan mykän kauhun klassikoita, vuoden 1913 version ollessa ensimmäinen täysipitkä kauhuelokuva, omakustanneleffa sekä saksalainen "taide-elokuva". Vuoden 1926 remakessa kaikkea mahdollista ajanmukaistettiin ja paranneltiin ja kyseesä onkin kaikin puolin pahuksen tyylikäs sekä ensimmäistä paremmin aikaa kestänyt teos. Kolmannella kerralla Natsit olivatkin jo nousseet valtaan Saksassa ja maa oli jotakuinkin täydellisessä kauppasaarrossa, joten kovin moni ei tätä ole aikoinaan nähnyt eikä tästä siksi edelleenkään taida olla kovin kaksisia julkaisuja. Sääli sikäli, sillä kyseessä voi hyvinkin olla kolmesta se kaikkein paras.

Balduin on köyhä prahalainen opiskelija, joka sattuu epäonnekseen rakastumaan rikkaaseen laulajattareen. Eräänä myöhäisenä iltana laulajattaren liepeillä pyörivä tummanpuhuva hahmo saapuu Balduinin matalaan majaan ja ehdottaa kauppoja: opiskelijan peilikuva loputonta uhkapelionnea vastaan. Naiivi Balduin suostuu, mutta huomaa myöhemmin ettei raha yksin tuokaan onnea. Peilikuvakin palaa kummittelemaan nuoren miehen elämään salaperäisen kaksoisolennon hahmossa.

Prahan ylioppilaan tarina ja perussymboliikka ovat periaatteessa samat kuin kahdessa edellisessä pienin muutoksin: tässä kaksoisolento on enemmän psykologinen ja symbolinen juttu kuin konkreettinen henkilö ja peilikuvan menettäminen on vähän kuin sielun hyvän puoliskon menettämistä paholaiselle ja pahan voittoa ihmisessä. Tässä tapauksessa salaperäinen kaksoisolento kuvaa alitajunnasta kumpuavaa omaatuntoa, jonka nähdessään Balduin alkaa yhä enenevissä määrin ymmärtämään olevansa väärillä teillä. Ekspressionistisen elokuvan henkisessä ytimessä liikutaan siis edelleen.

Ajankohdan tuntien on oikeastaan pieni ihme, ettei tässä ole propagandaa ainakaan omaan silmään ollut laisinkaan. Olen jostain lukenut, että tarinan roisto oli alunperin suunniteltu kuvaamaan porvarillista juutalaista, mutta oikeasti hahmossa ei oikeasti ole mitään ulkoisesti juutalaisuuteen viittaavaa. Yksi mahdollisuus on, että hahmo puhuu saksaa lievästi murtaen ja 30-luvun saksalainen yleisö on tunnistanut siitä hahmon etnisyyden, mutta tiedä tuostakaan. 

Ehkä kyseessä on jonkinlainen vain ja ainoastaan oman aikansa yleisön tunnistama juttu vähän Frankensteinin morsiamen tohtori Pretoriuksen tapaan, joka on siis oikeasti suunniteltu vähän kieli poskessa stereotyyppiseksi vanhaksi homoseksuaaliksi. James Whale oli siis sitä laatua vähän itsekin.

Mutta palatakseni Prahan ylioppilaaseen. Finaali ja sitä edeltävä kasvava jännitys ovat jälleen kerran parasta koko leffassa. Ensimmäinen puolikas on varsin tyypillistä kevyttä musikaalia ja pukudraamaa, mutta mitä pitemmälle tarina etenee sen synkemmäksi se totuttuun tapaan muuttuu. Puolivälin jälkivaiheilta loppuun ovat ehkä parasta saksalaista kauhuelokuvaa jonkun Fritz Langin viimeisten Saksassa tehtyjen leffojen. Oikeastaan tämän kuvannut Bruno Mondi onkin aiemmin työskennellyt juuri Fritz Langin elokuvien parissa, minkä myös huomaa etäisesti miehen kuvaustyylissä.

Prahan ylioppilaan roolisuorituksista ylitse muiden nousee luonnollisesti pääosaa ilmiömäisesti esittävä Anton Walbrook. Jos alkuperäinen tarina ammensi tunnetusti Dorian Graysta niin mainittakoon vielä Walbrook oli oikeasti homoseksuaali, joten siinä on vielä vähän ylimääräisiä vaikutteita ja symboliikkaa muun päälle. Walbrookhan pakeni myöhemmin maasta ja loi uraa Britanniassa. Yhtä hyvin ei käynyt alkuperäisen vuoden 1913 Prahan ylioppilaan roistoa esittäneelle John Gottowtille, joka joutui SS:n miesten murhaamaksi Puolassa vuonna 1942.

Prahan ylioppilas rokkaa muodossa kuin muodssa, äänillä ja ilman. Kyseessä on ehdottomasti aliarvostettu 30-luvun fantasiakauhuhelmi, joka ansaitsisi vähintään kunnollisen julkaisun kaikenlaisten epämääräisten bootleggien sijaan. Tässä on jälleen näitä surullisen kuuluisia kadonneita elokuvahelmiä, joiden tuntemattomuudesta voi syyttä enemmän oman aikansa politiikkaa kuin elokuvaa itseään.



Arvio: 4.5/5



DER STUDENT VON PRAG, 1935 Saksa
Tuotanto: -
Ohjaus: Arthur Robison
Käsikirjoitus: Arthur Robison, Hanns Heinz Ewers, Hans Kyser, Henrik Galeen
Näyttelijät: Anton Walbrook, Dorothea Wieck, Edna Greyff, Erich Fiedler, Theodor Loos