Länsirintamalla 1918 (1930)

Viimeistään King Vidorin vuoden 1925 Suuren paraatin jättimenestyksen ja äänielokuvan tulon jälkeen ympäri Eurooppaa ja Pohjois-Amerikkaa alkoi valtava kiinnostus Ensimmäisestä maailmansodasta kertovia elokuvia kohtaan vähän samaan tapaan kuin Toista maailmansotaa nykyään. G.W. Pabstin näkemystä saattaa ensialkuun pitää silkkana Lewis Milestonen samana vuonna ilmestyneen Länsirintamalta ei mitään uutta -klassikon maineella rahastavana kopiona, mutta todellisuudessa Länsirintamalla 1918 ilmestyi ensin. Aihe vain sattui olemaan tekoaikaan suosittu Atlantin kummallakin puolen.

Tätä katsoessa on asiallista huomata, että Pabst on vanhana uusasiallisuuden ja rajun realismin lipunkantajana pyrkinyt tekemään myös omasta sotavisiostaan niin likaisen ja todentuntuisen kuin suinkin, mikä Yasujiro Ozun elokuvien tapaan tarkoittaa kaikista juonirakenteista luopumista ja tapahtumien fragmenttimaisuutta, merkityksettömyyttä ja kaoottisuutta. Tässä tapauksessa Pabst meni vielä Ozua askelen pitemmälle ja  kuvauksessakin on tarkoituksella karsittu kaikenlainen huolittelu ja esteettisyys silkan inhorealismin tieltä.

Länsirintaman "tarina" kertoo nimensä mukaisesti länsirintamalla palvelevista saksalaisista jalkaväen sotilaista, jotka sodan helvetin ulkopuolella ilottelevat läheisessä vallatussa kylässä taistelujen välissä. Yksi sotilaista pääsee lomalle kotikyläänsä vain huomatakseen perheensä kärsivän nälästä ja puutteesta. Samaan aikaan ranskalaiset ovat käynnistäneet suuren panssarioffensiivin ja käytännössä kaikki elokuvan hahmot joko kuolevat, vammautuvat tai menettävät järkensä eikä menneiden aikojen maineesta ja kunniasta ole loppujen lopuksi jäljellä kuin mätänevät ruumiskasat ja osittain tai kokonaan raajansa menettäneiden invalidien armeijat.

Aikoinaan Pabstin näkemys sodasta oli tiettävästi niin vaikuttavaa, että teattereista jouduttiin kantamaan pyörtyneitä ihmisiä pihalle kymmenittäin pelkästään ensi-illassa eikä meno omasta mielestäni ainakaan äärimmäisen todentuntuisten sotakohtausten osalta ole menettänyt tehoaan pätkääkään. Paremmin tässä tehtyjä ratkaisuja etukäteen tietämättä juoni tuntui etenkin alussa harmittavan epämääräiseltä ja hahmot lähinnä unohdettavilta puhuvilta päiltä, mutta ehkä toisella katselukerralla tähän voisi alusta asti asennoitua oikeallla tavalla ja saada enemmän irti myös niistä.

Mitä tulee Ensimmäistä maailmansotaa kuvaavin elokuviin, Länsirintamalla 1918 kuuluu ehdottomasti niihin parempiin tuotoksiin vaikka tämän juonellisesta annista ehkä vähän nurista voikin. Sotakohtaukset ovat tyylillä tehtyjä ja pasifistinen sanomakin edelleen sen verran vaikuttavasti esitetty, että tätä voi jopa aiheesta kiinnostuneille ihan suositellakin.



Arvio: 4/5



WESTFRONT 1918, 1930 Saksa
Tuotanto: Seymour Nebenzal
Ohjaus: G.W. Pabst
Käsikirjoitus: Ernst Johannsen, Ladislaus Vajda, Peter Martin Lampel
Näyttelijät: Claus Clausen, Else Heller, Fritz Kampers, Gustav Diessl, Gustav Püttjer, Hanna Hoessrich, Hans Joachim Moebis, Jackie Monnier