Hyvää huomenta (1959)

Hyvää huomenta seuraa Hayashin perheen elämää sodanjälkeisessä Japanissa, maailman muutosten kourissa. Vanhemmat haluaisivat säästää rahaa vanhuudenpäiviään varten, mutta perheen kaksi poikaa ovat naapurinsa innoittamana päättäneet vinkua vanhemmiltaan talouteen televisiota. Pienenä sivujuonena seurataan paikallisen naisyhteisön juoruilua ja sen vaikutusta Hayashin perheen äidin elämään.

Vanha ja uusi maailma sekä sukupolvien välinen kuilu on perinteisintä mahdollista Yasujiro Ozua, aihetta on jo tähän mennessä käsitelty ties kuinka monessa miehen elokuvassa ennen tätä. Itse asiassa tämäkin on jälleen remake ohjaajan aiemmasta Synnyin, mutta…:sta. Toisin kuin monen muun Ozun remaken kohdalla, tällä kertaa alkuperäinen taitaa olla kahdesta se parempi ja kokonaisuutena eheämpi näkemys.

Henkilökohtaisesti en ole koskaan saanut tästä elokuvasta samanlaisia fiboja kuin Ozun muista, paljon paremmista teoksista yleensä. Itse tarina ei perinteikkäästä teemastaan huolimatta iske ollenkaan, eikä lasten ja vanhempien kädenvääntökään kovin mielenkiintoiselta idealta näin länsimaisena nykykatsojana ainakaan tuntunut. Tarinamielessä parhaimpien Ozu-elokuvien tasosta jäädäänkin omasta mielestäni jälkeen aivan kaikessa vaikka tässä nähdäänkin Ozun teoksille poikkeuksellisesti myös omituista pieruhuumoria.

PIERUhuumoria.

Pienestä nikottelusta huolimatta tässäkin kuitenkin on paljon todella hyviä juttuja, joista pitää todennäköisesti paljon jos vain on pienistä ja suurista ozuismeista ylipäänsä pitääkseen. Kuvaus esimerkiksi on jälleen taattua ohjaajansa työtä eli täydellisyyteen asti hiottua jälkeä, minkä lisäksi elokuvan värimaailmaan on selvästi haettu vanhan valokuvan ruskehtavan keltaista yleissävyä ja taustalla lähes tauotta soiva kevyt musiikki, mikä yhdessä edellisen kanssa antaa tälle selvästi muista Ozun elokuvista selkeästi erottuvan mielekkään nostalgisen yleisilmeen ja tunnelman.

Ei siitä kuitenkaan mihinkään pääse, että loppujen lopuksi vastaan tuli kuin tulikin heikoimpia ozuja sitten Munekatan sisarusten. Ozun filmografiasta löytyy toki alkupäästä jonkin verran tätäkin heikompia teoksia, mutta kun ottaa huomioon minkälaisten juhlittujen klassikoiden seassa Hyvää huomenta on ilmestynyt, tämä tuntuu niitä useimpia suhteessa heikommalta.



Arvio: 4/5



OHAYO, 1959 Japani
Ohjaus: Yasujiro Ozu
Käsikirjoitus: Yasujiro Ozu, Kogo Noda
Näyttelijät: Chishû Ryû, Haruko Sugimura, Keiji Sada, Kuniko Miyake, Yoshiko Kuga