maanantai 11. kesäkuuta 2018

Namus (1925)


Kauhean paljoa ei internetistäkään löydy tietoa armenialaisen elokuvan varhaisvaiheista tai sen nimekkäimmistäkään tekijöistä, mutta perinteisesti ensimmäisenä maassa tuotettuna kokopitkänä elokuvana tunnetun Namusin ohjaaja Amo Bek-Nazarian oli tutustunut elokuvaan lähteestä riippuen jo niinkin varhain kuin vuonna 1914 keisarillisen Venäjän aikaan, ensin näyttelijän roolissa mutta tästä teoksesta lähtien viimeistään myös ohjaajana.
Oikeastaan ensimmäisen armenialaisen elokuvan tittelikin on Namusin kohdalla tänä päivänä kyseenalaistettu, sillä jälkikäteen on löydetty vuonna 1915 tehty tuntemattomampi, mutta ihmeellisesti meidän päiviimme asti säilynyt teos, joka sopii ajallisesti vieläkin paremmin kyseistä titteliä kantamaan.
Namus tarkoittaa kunniaa, tässä tapauksessa patriarkaalisen perheen ja suvun sellaista. Suuren maanjäristyksen jälkimainingeissa nuori mies ja nainen sattuvat rakastumaan toisiinsa, mutta paikallisen tavan mukaisesti nainen onkin jo järjestetty vaimoksi toiselle miehelle.

Tästä pääsemmekin heti Namusin ensimmäiseen ja suurimpaan ongelmaan: kliseisyyteen. Pelkästään jo tuon äskeisen juonireferaatin perusteella pystyy helposti sanomaan mitä tässä tapahtuu ja minkälainen lopetus tarinalla oikeasti on. Tähän on jopa kopioitu kohtauksia suoraan William Shakespearen Romeosta ja Juliasta, joten se siitä yllättävyydestä sitten.
Toisaalta Namus on kuitenkin suhteellisen selkeä ja yllättävänkin toimiva elokuva ollakseen millään muotoa ensimmäisiä. Oman nyrkkisääntöni mukaan hyvän elokuvan pystyy katsomaan ymmärtämättä sanaakaan dialogista ja Namus toimii tässä suhteessa ainakin tiettyyn rajaan asti. Verrattuna johonkin Prostitutkaan tämä on oikeasti jo todella hyvää tekoa.
Mutta ei siitä kai mihinkään pääse, että kyseessä on kuitenkin vain Armeniaan sijoitettu versio Romeosta ja Juliasta. Tätä juhlittiin jo omana aikanaan ensimmäisenä autenttisena kuvauksena tuon kyseisen maankolkan kulttuurista, mutta väitän että mikäli tästä jättää laskuista värisevän toiseuden, ei käteen jää keskinkertaista parempaa kinematografista näytelmää kummempi teos.



Arvio: 2.5/5



NAMUS, 1925 Neuvostoliitto
Ohjaus: Amo Bek-Nazarian
Käsikirjoitus: 
Alexander Shirvanzade, Amo Bek-Nazarian
Näyttelijät: Avet Avetisyan, Hasmik Agopyan, Hovhannes Abelyan, Hrachia Nersisyan, Nina Manucharyan, Olga Maisuryan, Samvel Mkrtchyan

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tässä blogissa minä olen herra ja hidalgo. Älä pidä muita jumalia, äläkä myöskään roskasta kommenttiosiota.