Alejandro Jodorowsky ei tässä vaiheessa varmaan enää erillisiä esitttelyjä kaipaakaan. Multilahjakas mestaritaiteilija teki kaikin puolin pätevän avauksen elokuvan ihmeellisessä maailmassa pari vuotta aiemmin kotimaassaan kohutulla ja ulkomailla silvottuna sensuroituna versiona esitetyllä Fando y Lisillä. Miehen todellinen läpimurto alalla tuli kuitenkin tällä kyseisellä kulttilänkkärillä, jolla mies pääsi itsensä John Lennonin taloudelliseen suojelukseen.
Edellisessä arvostelussani taisin jo vähän tarinoida Alejandron suhteesta alkuperäiseen surrealistiseen liikkeeseen ja ranskalaiseen avantgarde-teatteriin. Niiden lisäksi Jodo oli nuoruudessaan myös levoton elämän tarkoituksen etsijä ja mystikko, joka omien sanojensa mukaan teki enemmän tai vähemmän tuttavuutta suunnilleen kaikkien maailman kulttien, lahkojen ja uskontojen kanssa.
Kuten edeltäjänsäkin, El Topo on jälleen ohjaajansa näköinen yhdistelmä kaikkea edellistä - ja enemmän: täysin kliseetön ja jäljittelemätön taideteos, johon ei taida yhtä oikeaa tulkintaa olla kuin ohjaajalla itsellään.
El Topo alkaa mustiin pukeutuneen ratsumiehen saapuessa alastoman poikansa kanssa rosvojoukon tyhjäksi teurastamaan kyläseen. Seuraavan jakson aikana Jodon itsensä esittämä pyssymies hoitelee koko joukon ja kastroi sen kristillisillä kuvilla majansa koristelevan johtajan. Jodo itse julistaa olevansa jumala, mitä miehen asenne ja teot myös omalla tavallaan heijastavat.
Ensimmäisen puolikkaan mustiin pukeutunut pyssymies kohtaa kolme eri uskontojen symboliikkaa yhdistelevää mystikkoa ja "mestaria", joiden voiman ja mahdin edessä tämä alkaa epäröidä ja hoitelee nämä vaikka sitten huijaten. Jodon mukana roikkuva nainen kuitenkin pettää jumalaksi julistautuneen epäröineen miehen ja menee toisen matkaan.
Jälkimmäisessä puolikkaassa kääpiöt pelastavat Jodon autiomaasta. Pyssymies julistaa olevansa vain ihminen, Lopun elokuvan pyssymies on muuttunut tappajasta ihmisten ystäväksi ja auttajaksi, tavoitteenaan tällä on kaivaa tunneli ja vapauttaa luolan sisään läheisestä kylästä karkotetut ja vangitut vaivaiset eli tulla näiden myyräksi. "El Topo" tarkoittaakin juuri myyrää.
Olen lueskellut jos jonkinlaista tulkintaa tämän elokuvan tiimoilta ja monessa lähteessä El Topo onkin tulkittu jonkinlaiseksi uskonnolliseksi allegoriaksi, jossa jumala lihallistuu ihmiseksi ja pyssymies olisikin jonkinlainen Jeesus-hahmo. Itse koen tämän olleen lähinnä vertauskuvallinen odysseia valaistumisesta, itsensä löytämisestä ja todellisen onnen saavuttamisesta: alussa Jodo julisti itsensä jumalaksi, osallistui surutta raakuuksiin ja jakoi kovaa omankädenoikeutta, mutta lopussa mies löytää nöyryyden todellisuuden edessä. Tätä muutosta osaltan symboloi miehen naiskumppanin vaihtuminen normaalista "kauniista" naisesta poikkeavaksi kääpiöksi.
Lopussa Jodon pyssymies myös saapuu kyläpahaseen, jossa palvotaan pyhiksi koettuja aseita ja jossa seinät on lähes kauttaaltaan peitetty pyhää kolminaisuutta symboloivilla sallimuksen silmillä. Jodo ilmeisesti yrittää elokuvallaan kertoa ihmisten henkisestä tyhjyydestä ja kirkon tekopyhyydestä todellisen hengellisyyden ja lähimmäisenrakkauden suhteen.
On tässä toki paljon muutakin nähtävää ja koettavaa, mutta jätän kaiken lopun suosiolla ihmisten itsensä nautittavaksi ja tulkittavaksi.
Omasta mielestäni El Topo on jälleen kerran ihmeellinen elokuva, erinomaisesti kuvattu, äärimmäisen rikas, luova ja moniulotteinen, sisällölliseseti omalla tavallaan hyvinkin johdonmukainen symbolinen kertomus hengellisestä kasvusta ja onnen löytämisestä... tai sitten ei! Tällaisilla elokuvilla on yhtä monta tulkintaa kuin katsojaakin, siinä sen kauneus.
Tämä on muuten yksi Peter Gabrielin suosikkileffoista ja inspiraatio Genesiksen Lamb Lies Down on Broadwaylle.
Arvio: 5/5
EL TOPO, 1970 Meksiko
Tuotanto: Roberto Viskin, Moshe Rosemberg, Juan Lopez Moctezuma
Ohjaus: Alejandro Jodorowsky
Käsikirjoitus: Alejandro Jodorowsky
Näyttelijät: Agustín Isunza, Alejandro Jodorowsky, Brontis Jodorowsky, Héctor Martínez, Jacqueline Luis, Juan José Gurrola, Mara Lorenzio, Robert John, Víctor Fosado
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tässä blogissa minä olen herra ja hidalgo. Älä pidä muita jumalia, äläkä myöskään roskasta kommenttiosiota.