tiistai 19. kesäkuuta 2018

Mad Love (1985)


"Mitä pirua minä oikein katsoin!?"
Aina välillä tulee tällaisia ihmeellisiä taide-elämyksiä vastaan, joita ei vaan osaa pukea täysin ymmärrettäviin sanallisiin raameihin ja joista ei itsekään aina taida tietää onko koko touhussa päätä tai häntää, mutta jotka yleensä viihdyttävät niin perhanasti ettei sanotuksi saa. Mad Lovea ei voi valitettavasti ihminen edes mielessään kuvitella näkemättä itse leffaa, mutta yritän tähän vaatimattomaan katsaukseeni tiivistää kaiken olennaisen.
Heti ensimmäisessä kohtauksessa nähdään joukko haalareihin ja Disney-hahmojen naamareihin pukeutuneita miehiä jumppaamassa hämmentävästi kameran edessä ja ryöstämässä sitten pankkia korneimman mahdollisen kasaripopin soidessa taustalla. Samassa kohtauksessa kuullaan myös elokuvan kuolematon ensimmäinen repliikki: "Kvaak kvaak!"

Olen kuullut, että Mad Love perustuu löyhästi Dostojevskin Idioottiin, mutta sanan "löyhä" voi jo tässä vaiheessa ymmärtää "ei mitään tekemistä". Tarina on nimittäin niin kaukana kaunokirjallisesta kuin olla voi eikä varsinaisesti kerro sen enempää venäläisistä, ranskalaisista kuin puolalaisistakaan ruhtinaista vaan ilmeisen kokkelipäissään heiluvista pankkiryöstäjistä ja yhden tyttöystävän ympärillä pyörivästä kolmiodraamasta.
En tiedä missä aineissa Andrzej Zulawski itse oli tätä elokuvaa tehdessään, mutta vauhdista, intensiteetistä ja käsikirjoituksen sekavuudesta päätellen epäilen jotain kofeiinin ja vauhtipölyn äärimmäistä sekoitusta. Tiedä sitten onko suuressa osassa tämän elokuvan dialogissakaan oikeasti mitään järkeä vai oliko tekstityksessä vain jotain häikkää. Mahdollisesti kumpaakin.

Vaan eipä siinäkään vielä kaikki, sillä näyttelijät myös vetävät koko elokuvan muuten vaan taatulla Nicholas Cage -vaihteella, välillä vedellään ihmisiä turpaan, välillä kiljutaan ja heilutellaan tissejä kameralle, välillä ammutaan liekinheittimällä ja kaikkea siltä väliltä. Mad Love on hullua tavaraa ihan kirjaimellisesti. Parhaimmillaan tämän älyttömyyttä sai nauraa ihan vedet silmissä.
En ole vieläkään täysin varma mitä tuli katsottua, mutta pelkästään tämän perusteella voi julistaa Mad Loven taatusti viihdyttävimmäksi ja sekopäisimmäksi Dostojevski-filmatisoinniksi koskaan. Kai tämä jo vähän vesikauhuisen campinkin puolelle menee, mutta pääasia että on hauskaa.



Arvio: 4.5/5



L'AMOUR BRAQUE, 1985 Ranska
Ohjaus: Andrzej Zulawski
Käsikirjoitus: Andrzej Zulawski, 
Etienne Roda-Gil, Fjodor Dostojevski
Näyttelijät: Christiane Jean, Francis Huster, Jean-Marc Bory, Michel Albertini, Sophie Marceau, Tchéky Karyo

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tässä blogissa minä olen herra ja hidalgo. Älä pidä muita jumalia, äläkä myöskään roskasta kommenttiosiota.