maanantai 4. kesäkuuta 2018

Pariisin suutari (1928)


Vapaa rakkaus käsitteenä varmasti tuo mieleen Woodstockin ja hippiliikkeen, mutta oikeasti tuota harrastettiin jo aikoinaan Neuvostoliitossakin - katastrofaalisin seurauksin. Jutun juju oli ennen vallankumousta kalastella nuorison suosiota kaikenlaisten seksuaalisten rajoitusten ja perhearvojen hävittämisellä. Ja katso, vallankumous tuli!
Tietysti kaiken takana oli sitten ajatus perinteisten perherakenteiden korvaamisesta  sosialistisella isovelimäisellä holhousvaltiolla, mutta homma meni nopeasti reisille miesten vaihdellessa vaimoja vuosittaiseen tahtiin edellisten joutuessa lapsineen heitteille heti lumien tultua. Moni kodittomaksi jäänyt lapsi ja nuorikin eli ja kuoli loppujen lopuksi mieluummin kaduilla ja metsissä eläinten kanssa kuin valtion holhoamana kasvatuslaitoksessa.
Tämä ehtoon toinen neuvostolyhäri tehtiin aikana, jolloin silloisesta seksuaalipolitiikasta alettiin jo luopua ja palata takaisin vanhaan systeemiin. Virallisestihan tämä julistaakin olevansa omistettu kaikille vapaan rakkauden nimissä hyväksikäytetyille naisille.
Lyhärin yksinkertainen tarina kertoo Katjan ja Andrein tarinan. Elokuvan alussa kaksikko rakastuu ja viettää romanttisen illan yhdessä, minkä jälkeen Katja kertoo miehelle olevansa raskaana. Pettynyt Andrei päättää järjestää paikallisten huligaanien kanssa pikku yllätyksen.
Taisin aiemmin kehua Fridrih Ermleriä kovaksikin draamanikkariksi, mutta tässä ei oikeastaan ollut muuta kuin tylsää tylsän perään. Visuaalisesti tämä oli hyvin tavanomainen, näytteljiät vetivät toisinaan ohjaajan elokuville poikkeuksellisesti yli eikä kunnollista jännitettä päässyt syntymään missään vaiheessa.
Ollakseni jälleen mahdollisimman lyhyt: Pietarin suutari on huomattavasti muita Ermlerin mykkiä pitkiä ja lyhyitä heikompaa tekoa. Tämä ei oikeasti eroa hajuttomasta ja mauttomasta keskivertomykkäelokuvasta muuten ihan kiinnostavalla kontekstillaan, josta ei ihan joka päivä kuulekaan puhuttavan.



Arvio: 2.5/5



PARIZHSKIY SAPOZHNIK, 1928 Neuvostoliitto
Ohjaus: Fridrih Ermler
Käsikirjoitus: 
Boris Leonidov, Nikolai Nikitin
Näyttelijät: Aleksandr Melnikov, Bella Chernova, Fyodor Nikitin, Valeri Solovtsov, Varvara Myasnikova, Veronika Buzhinskaya, Yakov Gudkin

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tässä blogissa minä olen herra ja hidalgo. Älä pidä muita jumalia, äläkä myöskään roskasta kommenttiosiota.