Souls for Sale (1923)

”Are you real or are you a mirage?”
”Neither. I am a movie actor.”

Tähän alkuun tekisi mieli heittää läppää siitä, miten jo muinaiset roomalaiset tiesivät Hollywoodin olevan täydellinen synnin ja rappion pesä, mutta se varmaan on jo liian itsestään selvää ollakseen kovin hauskaa tai kekseliästä. Vähän vähemmälle huomiolle valtavirran harrastajien keskuudessa jäänyt Souls for Sale on yksi monista isojen studioiden yrityksistä kohentaa julkisuuskuvaansa kuvaamalla pientä kiertoajelua unelmatehtaan ”oikeasti” puhtoisissa ja moitteettomissa kulisseissa todistaen moraalinvartijoiden huolet täysin turhiksi, samalla mainostaen lähiaikoina ilmestyviä elokuvia.

Erich von Stroheim.

Souls for Sale onkin siis käytännössä neljättä seinää railakkaasti rikkovaksi elokuvaksi naamioitu dokumentti ja elokuvamainos, mutta toisin kuin esimerkiksi Emoji-elokuvan tapauksessa, tässä mainos on itse asiassa tärkein ja olennaisin syy miksi koko elokuva edes muistetaan tänä päivänä. Tässä nimittäin käydään tarkastelemassa Charles Chaplinin Nainen Pariisissa -elokuvan ja Erich von Stroheimin Ahneuden kuvauksissa. Tämä on erittäin mielenkiintoista jo siksi, että Stroheimin mestariteoksesta vähintään 80% on hävinnyt todennäköisesti lopullisesti ja Chaplinin elokuvakin oli muutamaa näytöstä lukuun ottamatta vedetty täysin yleisöltä vuosikymmeniksi. Tähän elokuvaan on siis vahingossa tullut kuvattua melkoinen pala elokuvan historiaa, jota kaikkiea ei voi nykyäänkään enää täysin muuten nähdä.

Charles Chaplin.

Kaikki muu taas… noh, kuvaus on ihan hyväksyttävää tasoa, leikkaus perushyvää jenkkilaatua ja erilaisten julkkiscameoiden bongaaminen on hauskaa. Varsinainen tarinahan tässä kertoo nuoresta naisesta, joka eksyy vahingossa unelmakaupunkiin ja alkaa pikkuhiljaa nousta tähteyteen, mutta kyseessä on todellisuudessa vain löyhä tekosyy huviajelulle Hollywoodissa. Souls for Salea ei kannatakaan katsoa niinkään juonen tai hahmojen vaan kiinnostavan ajankuvan vuoksi, muuten joutuu pettymään ja aika karvaasti.

Toisin sanoen Souls for Sale on juonellisesti melko löysä ja muutenkin epätasainen elokuva, mutta tämä kannattaa kai katsastaa mikäli sattuu olemaan kiinnostunut 20-luvun alun Hollywoodista tai elokuvahistoriasta yleensä. Tämä taitaa vielä olla lajissaan ensimmäisiä kunnollisia elokuvia kulissien takaisesta maailmasta, joten senkin puolesta kyseessä on pienimuotoinen merkkiteos vaikkei tämä elokuvana olekaan kauhean kummoinen.



Arvio: 2.5/5



SOULS FOR SALE, 1923 USA
Tuotanto: Rupert Hughes
Ohjaus: Rupert Hughes
Käsikirjoitus: Rupert Hughes
Näyttelijät: Barbara La Marr, Eleanor Boardman, Frank Mayo, Mae Busch, Richard Dix