Kaipa sitä edellisen Lev Kuleshovin elokuvan arvostelun kunniaksi voisi vielä pistää toisenkin eetteriin. Tämä taitaakin olla miehen kaikkein obskuureimpia ja hämärimpiä leffoja, niitä sellaisia tuntemattomia nimiä joista et kuule missään muualla kuin täältä. Itsekin törmäsin tähän täysin vahingossa kun selailin vielä katsomatta jääneitä neuvostoliittolaisia mykkiä tätä älytöntä maratoniani varten.
Mikäli tämän kyseisen teoksen tuntemattomuuden syy kiinnostaa, niin Forty Hearts ei tiettävästi aikoinaan koskaan päässyt teattereihin asti sillä Neuvostoliiton päättäjät inhosivat sen "porvarillista" kokeellisuutta. Neuvostoliittolaisen elokuvan ensisijainen tarkoitushan olikin aikoinaan aatteen levittäminen, mutta kun massat eivät innostuneetkaan kokeellisesta propagandasta, päätettiin peli viheltää 30-luvun puolella poikki ja ottaa askel sovinnaisempaan päin.
Tätä ilmeisesti pidettiinkin pitkään iäksi täysin kadonneena, kunnes yksi säilynyt kopio löydettiin vuonna nakki ja makkara. Uudella vuosituhannella Forty Heartsia on näytetty jonkin verran sekalaisilla ulkomaisilla elokuvafestareilla, mutta kunnollinen kotijulkaisu on ilmeisesti jälleen perinteiseen tapaan aika kiven alla, mikäli sellaista nyt ylipäänsä onkaan.
Mutta mennäkseni itse elokuvan ideaan aka juoneen, kyseessä on poikkeuksellisesti
GOELROn eli Neuvostoliiton suuren sähköistämissuunnitelman kymmenvuotispäivien kunniaksi tehty opetusdokumentti sähköistymisen positiivisista vaikutuksista neuvostokansalaisten elämään. Dokumentin nimi tulee neljästäkymmenestä voimalaitoksesta, jotka pumppaavat sydämen lailla energiaa uunituoreen sosialistivaltion suoniin ja pitävät sitä käynnissä.
Jos nyt alkoi mietityttämään, miksi joku pahainen opetusvideo voi olla likimainkaan lähes sadan vuoden päähän asti muistettava tapaus festarinäytöksiä myöten, niin minäpä selitän. Syyhän on tietysti se, että Forty Hearts on ehkä kokeellisin ja villein koskaan tehty opetusvideo, teknisesti ehkä jonkun Dziga Vertovin elokuviakin riehakkaampaa sarjatykitystä ja revittelyä. Tässä on oikeasti niin paljon erilaisia visuaalisesti tyylikkäitä sommitelmia, tajuntaa säännöllisesti räjäyttelevää montaasia, tyyliteltyjä varjoja sun muuta ettei koko leffassa oikeasti ole ainuttakaan tylsää hetkeä tekstitysten puuttumisesta huolimattakaan.
Parasta tässä ovat tulevaisuuden ison nimen Ivan Ivanov-Vanon animoimat lennokkaat kohtaukset, joissa paitsi namutellaan ja hullutellaan oikein kunnolla luovan animaatioteknisen ilotulituksen kanssa, myös demonstroidaan mitä tahansa tämän tekijät ovat halunneetkaan elokuvallaan sanoa. Kun puhun ilotulituksesta, myös tarkoitan sitä. Forty Hearst voi hyvinkin olla luovinta ja mielikuvituksellisinta teknistä kikkailua, jota olen neuvostoelokuvassa koskaan nähnyt. Jopa monipuolisempaa kuin My Grandmotherissa.
Jos minulta kysytään, tämän hyllyttämisen syy on itse asiassa vähintäänkin selvä ja ymmärrettävä. Opetusfilmin jos minkä tarkoitus on olla selkeä ja levittää tietoa rahvaalle, mutta Kuleshov vetikin homman täysin avantgardeksi, josta massat eivät tunnetusti tapaa piitata tuon taivaallista.
Itselleni Forty Hearts on helposti vuoden komeimpia elokuvalöytöjä.
Arvio: 5/5
SOROK SERDETS, 1931 Neuvostoliitto
Ohjaus: Lev Kuleshov
Käsikirjoitus: Aleksandr Andriyevsky
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tässä blogissa minä olen herra ja hidalgo. Älä pidä muita jumalia, äläkä myöskään roskasta kommenttiosiota.