maanantai 11. kesäkuuta 2018

Zare (1927)


Kaksi armenialaista pioneerityötä takana tälle yölle, kumpikin lieviä pettymyksiä. Namus oli muodollisesti pätevä, mutta kauhean kliseinen traaginen rakkaustarina ja Shor and Shorshor oli kuin suomalaista junttikomediaa, mutta armenialaisittain.
Tällä kertaa voi ainakin sanoa valinnan osuneen pitkästä aikaa todelliseen helmeen. Zare nimittäin taitaa olla ohjaajansa tunnetuimpia ja kuuluisimpia yksittäisiä elokuvia, erään löytämäni lähteen mukaan tämä olisi nostanutkin Amo Bek-Nazarianin suurten nimitekijöiden joukkoon silloisessa Neuvostoliitossa.
Zaren tarina sijoittuu Kaukasuksen kurdeista koostuvien jesidiheimojen asuttamille paimentolaisseuduille. Tsaarin miesten kanssa veljeilevä heimopäällikkö Temur Bek kidnappaa Zare-nimisen nuoren neidon ja yrittää pakottaa tätä itselleen vaimoksi. Zaren rakastaja tovereineen yrittää jäljittää kidnappaajan olinpaikkkaa ja pelastaa neidon ennen pakkoavioliiton täytäntöönpanoa.

Totisesti, totisesti. Zare on huima parannus Shorin ja Shorshorin kökkötason komediasta, suorastaan dramaattinen harppaus parempaan päin. Tällä kertaa kerrontaa on yksinkertaistettu sopivasti siten että tätä pystyy helposti seuraamaankin vaikkei tekstistä mitään ymmärtäisikään eikä romanttisen elokuvan kliseitäkään ole enää näköpiirissä.
Elokuvan suurin vahvuus on kuitenkin sen koruttoman realistinen kuvaus köyhien paimentolaiskansojen elämästä erilaisia rituaaleja, rukouksia, kansantansseja, hääseremonioita sun muita myöden. Tämä tiettävästi onkin vielä ensimmäisiä elokuvia joissa kuvataan realistisesti silloisten kurdiheimojen elämää ja kulttuuria kaikenlaisten eksoottisten napatanssijoiden sijaan, joten silmät kannattaa pitää auki.
Ikävä kyllä Bek-Nazarian on vain keskittynyt ihastelemaan kohdettaan toisinaan itse juonen kustannuksella, joka monessa kohtaa tuntuu seisovan tai matelevan turhaan, jotta ohjaaja on saanut varmasti näytettyä haluamallaan tarkkuudella paimentolaisten elämän pienimmätkin ilot ja surut. Positiivisena puolena kulttuurikuvaus on kuitenkin parasta ja kiinnostavinta itse elokuvassa.
En ole vielä toistaiseksi nähnyt tarpeeksi armenialaisia elokuvia tai edes Amo Bek-Nazariania voidakseni panna niitä mitenkään uskottavasti paremmuusjärjestykseen, mutta pelkästään kolmesta tänään katsomastani Zare on ylivoimaisesti paras.



Arvio: 4/5



ZARE, 1927 Neuvostoliitto
Ohjaus: Amo Bek-Nazarian
Käsikirjoitus: Amo Bek Nazarian
Näyttelijät: 
Avet Avetisyan, Hambartsum Khachanyan, Hrachia Nersisyan, Manvel Manvelyan, Maria Tenazi, Nina Manucharyan, Olga Gulazyan

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tässä blogissa minä olen herra ja hidalgo. Älä pidä muita jumalia, äläkä myöskään roskasta kommenttiosiota.