Mielipide: Sotaväsymys on tosiasia

Kovinkaan moni tuskin lotkautti korvaansa Christopher Nolanin ilmoittaessa vuosipari sitten tuottavansa näkemyksensä Homeroksen Illiaasta ja Odysseista. Nolanhan tunnetaankin yleisesti yhtenä nyky-Hollywoodin johtavista ja luotettavimmista tekijänimistä - jälkimmäistä myös sikäli, ettei ohjaaja ole suotta lähtenyt tinkimään näkemyksestään hetken muotioikkujen ja helpon julkisuuden nimissä. Laadukas tuote puhukoon puolestaan - ja onpahan puhunutkin: Nolanin koko filmografia on debyyttiä lukuun ottamatta niin kriitikoiden kuin yleisönkin suosiossa.

Sitten Odysseiasta alkoi tihkua julkisuuteen huolestuttavia tietoja. Vaikka Nolanin Homeros-eepos alkuperäiseen perustuukin ydinsisällöltään, mahtuu runoelman ja filmatisoinnin väliin revisionistisen feministisen kääntäjän kaltainen Pandoran lipas. Näyttelijöitä paljastaessa keskustelua yleisössä herätti kreikkalaisperäisen tarinan disneymäinen monikulttuurisuus: lukuisan Hollywood-tähtikaartin ohella keskeisiin rooleihin oli pestattu mm. sisäisen poikuutensa löytänyt Ellen Page sekä värillisten näyttelijöiden monimuotoinen sikermä. Pahin mahdollinen oli näin tapahtunut: mahtava ja järkkymätön Christopher Nolankin oli vihdoin taipunut woken edessä.

Voi änkeröinen!

Ja niin syttyi jälleen kerran internetin kulttuurisota. Kiivaiden verbaalisten taisteluiden alkutahteina levisivät huhut pikkulapsen kokoisesta Ellen Pagesta Akilleuksena. Somen sotureiden reaktiona syntyi kokonainen liuta tekoälyllä tuotettuja nettimeemejä, joissa kyseistä näyttelijää leivotaan turpaan eri elokuvahirviöiden toimesta. Myöhemmin paljastuikin, ettei Page esitäkään Akillesta vaan erästä toista hahmoa. Epämääräinen öyhötys yhdistettynä elokuvan trailerin alapeukuttamiseen peittivät alleen historiallisen epätarkkuuden, elokuvassa puhutun modernin englannin sekä halvahkolta näyttävän puvustuksen kaltaisen asiallisemmankin kritiikin.

Odysseyksen ilmestyttyä jokainen kynnelle kykenevä elokuvakriitikko antoi Nolanin visiolle täydet pisteet, jolloin somen vasemmistolaisempi siipi pääsi hieromaan elokuvan komeaa pistesaalista oikeiston trollien naamalle. Rintamalinjan toiselta puolin kajahtivat ilmoille kiroukset Nolanin petoksen johdosta sekä negatiiviset arviot tämän woke-töräyksestä. Siitäs saitte vasemmistolaiset valekriitikot! Somen kylmän sodan osapuolten nahistellessa keskenään sivustakatsojalle jää pähkäiltäväksi, onko kummallakaan esittää päteviä ja puolueettomia perusteita mielipiteilleen, tai onko Nolanin Odysseista yleensäkään syytä nostaa moista äläkkää ja maailmansotaa.

Henkilökohtaisesti olen väsynyt koko tähän pahuksen kulttuurisotaan, enkä uskoisi monenkaan keskivertokansalaisen paljoa menettävän, vaikka helpon rahan ja huomion perässä riekkuvat sometähdet keksisivät nettipolitikointia rakentavampaa tekemistä. Tässä vaiheessa Hollywoodin vastaavatkin todennäköisesti jo heittelevät haukkuville ja uliseville koirille luita ihan vain huvin vuoksi Squid Game -tyyliin. Eikä siinä mitään, tuottaahan paha mieli ja ilmiriita ilmaista näkyvyyttä riskialttiille satojen miljoonien sijoituksille. Itse odottaisin ennemmin pölyn laskeutumista ja lainaisin Odysseiani vaikka kaverilta. Nekin rahat pistän mieluummin vaikka kissanruokaan.