sunnuntai 17. maaliskuuta 2024

Quatermass 2 (1957)


Kansainvälisesti menestyksekkään Quatermass Xperimentin jälkeen rattaat Hammerin ja BBC:n tuotantokoneistoissa alkoivat pyöriä vinhaa vauhtia, ja jatko-osaa alettiin nopealla aikataululla työstämään niin näköradioon kuin teattereihinkin. Tällä kertaa professori Quatermassin seikkailuista oli jo ehtinyt kasvaa kultti-ilmiö myös mantereella sekä rapakon toisella puolella, joten jatko-osan budjetti aikatauluineen kyettiin hyvällä omallatunnolla hilaamaan kertaluokkaa kunnianhimoisempiin mittoihin, onnistuttiinpa Quatermassin toisen tulemisen teknisiä yksityiskohtiakin tällä kertaa hiomaan lähemmäs Hollywoodin asettamia standardeja. Tällä kertaa kaupallinen menestys ei täysin vastannut tekijöiden asettamia suuria odotuksia; sarjan kolmatta tulemista saatiinkin huono-onnisen toisen osan jälkeen odotella rapiat kymmenisen vuotta.

Huomattavana erona ensimmäiseen Quatermassiin on jatko-osan trillerin tyylin painottuminen enemmän agentti- ja paranoiajännärien kuin niinkään nuhjuisen b-kauhun ympärille. Ensimmäisestä osasta tuttu, toistamisen ohjaajan pallille palannut Val Guest onkin eräässä haastattelussa kertonut suunnitelleensa jo varhain toisen Quatermassin viemistä perinteistä hirviökauhua realistisemman ja maanläheisemmän "suspensen" suuntaan. Ensimmäisen osan nähneet todennäköisesti muistavatkin kyseisen teoksen alusta asti hienosti paisutellun tunnelman pilanneen höhlän kliimaksin kankeine muovisine erikoistehosteineen. Val Guestin suurisuuntaiset tavoitteet eivät olleet siis aiemmat huonot kokemukset huomioon ottaen lainkaan tuulesta temmattuja tai perusteettomia, näkemyksen kiteytyminen vain vaati verrokkien puutteessa tavanomaista enemmän aikaa ja energiaa.


Varsin päräyttävä Quatermass 2 on kuin klassinen jakso jostain ysärivuosien jännärisarjasta: Ison-Britannian taivaalla havaitaan aivan alkumetreillä salaperäistä liikehdintää. Vähän myöhemmin epämääräisiä ilmiöitä ja havaintoja maaseudulla tutkiva professori Quatermass apulaisineen törmäävät hämäräperäisiä tieteellisiä kokeita öljynjalostamoa muistuttavassa tuotantolaitoksessa suorittaviin puolisotilaallisiin joukkoihin. Epäilyttävän laitoksen jäljet johtavat aina Ison-Britannian hallitukseen asti, kuin joukko ihmismäisiä muukalaisia olisi soluttautunut yhteiskunnan huipulle ja kääntänyt kokonaisen valtakunnan voimavarat itseään vastaan. Poliisi ja armeija ovat ”vihollisen” taskussa, eikä edes isänmaansa johtaviin tiedemiehiin lukeuvua professori Quatermass ole enää turvassa.

Muuan kanssakriitikko on joskus ammoin luonnehtinut Quatermassin toista tulemista ”häkellyttävän moderniksi”, ja voin hyvillä mielin yhtyä tähän mielikuvaan. Quatermass 2 ammentaa valtavasti aikansa kylmän sodan ilmapiiristä ja kansanmurhaajakommunistien kätyreiden yhteiskunnalliseen soluttautumiseen kohdistuneesta pelosta. Niin moderni Quatermass 2 on, että mikäli herrasmies Brian Donlevyn tilalle vaihtaisi tekoälyn avulla angstisen David Duchovnyn, kävisi Guestin ja Hammerin elokuva lähes suoraan jostain Salaisten kansioiden kadonneesta jaksosta. Ensimmäisestä osasta tuttu tyylikäs vähäeleisyys ei sekään ole kadonnut jatko-osassa mihinkään – lisäbudjetti on vain osattu sijoittaa viisaasti laadukkaampaan kuvaukseen, lisääntyneisiin ekstroihin, vauhdikkaampaan toimintaan sekä kuvauspaikkana toimineeseen epäinhimillisen kylmään ja pahaenteiseen teollisuuslaitokseen.


Jälleen kerran, kuin viittauksena samaisen lafkan Frankenstein-elokuvasarjaan, professori Quatermassin seikkailua ei ratkaista yksinkertaisesti väkivallalla vaan oveluudella ja terveellä järjellä aivan kuten Peter Cushingin Frankenstein parhaimmillaan – Quatermassin kohdalla tuo ratkaisu on vieläpä täysin nurinkurinen, mitä tekoajan kontekstin huomioon ottaen voisi kuvitella. Quatermassin jatko-osan rinnalla päivänvalon näki myös muuan Hammerin Frankensteinin kirous, eikä brittiläisen kauhuromantiikan renessanssin jälkeen paluuta entiseen enää ollutkaan, vaan vanhan liiton tieteiskauhuilu meni ns. pesuveden mukana muodista lähes yhdessä yössä. Kylmän järjen ja tieteen syrjäyttäneen uusromanttisen innostuksen varjoon armotta jäänyttä toista Quatermassia ei taida siksi kovin moni Hammerin elokuvien ystäväkään nykyään laadustaan huolimatta muistaa. Synti ja häpeä!



Arvio: 4.5/5



QUATERMASS 2, 1957 Iso-Britannia
Ohjaus: Val Guest
Käsikirjoitus:
Nigel Kneale, Val Guest
Näyttelijät:  Brian Donlevy, John Longden, Sid James, William Franklyn

Quatermass Xperiment (1955)


Ison-Britannian aamuteet lentävät monelta nenästä salaperäisen raketin iskeytyessä varoittamatta paikalliselle maaseudulle. Ammoista saksalaisvalmisteista ihmisentappovälinettä muistuttava kapistus kantaa sisällään sekalaisia jäänteitä avaruusaluksen miehistöstä – sekä yhden tajuttoman selviytyjän. Sairaalan lavetilla selviytyjän havaitaan reagoivan merkillisesti maan happikehän koostumukseen. Miesparka tietysti päästetään toivuttuaan palaamaan kotiinsa… tai missä tämä sitten ikinä majaansa pitääkään. Kuninkaallisen avaruusohjelman vastaava professori Quatermass epäilee kaiken takana olevan jotain paljon suurempaa ja pahaenteisempää kuin mitä viralliset auktoriteetit ovat valmiita myöntämään. Mihin hävisi raketin miehistö? Entä mitä tämä yksinäinen selviytyjä oikein onkaan miehiään?

Niille jotka eivät tiedä, Quatermass Experiment oli yksi Ison-Britannian televisiohistorian varhaisvuosien suosituimmista ja vallankumouksellisimmista tieteissarjoista – taisi olla jopa lajissaan ensimmäinenkin! Tässä kyseisessä sarjassa tapahtumat sijoittuvat läheiseen tulevaisuuteen, jossa ihmiskunta – ja erityisesti britit itse – ovat edenneet avaruuden käymättömien korpimaiden valloituksen suhteen jo reippaasti puheita pidemmälle. Avaruuden jännittäviä mysteerejä sekä salaperäisiä kohtaamisia tutkiva ja lyömättömän järkensä avuin setvivä professori Bernard Quatermass oli tarinan varsinainen sankari ja nuorison idoli. Alkuperäinen Quatermass Experiment onkin käytännössä innoittanut yksinään suuren osan myöhemmästä science fictionista. Valitettavasti alkuperäisestä sarjasta ei vain ole meidän päiviimme säilynyt kuin kaksi kokonaista episodia kuudesta, joten merkittävä osa genren historiaa on siltä osin iäksi menetetty.


Quatermass-elokuvat ovat ensisijaisesti tuottajalegenda Anthony Hindsin luomus. Quatermassin ensi-illan aikaan Hinds työskenteli tuolloin vielä lähinnä BBC:n produktioiden kämäisiin leffaversioihin erikoistuneen Hammerin leivissä. Originaalin Quatermassin tekijät olivat hyvin kiinnostuneita Hindsin tarjouksesta laajentaa jo valmiiksi suosittua sarjaa kansainvälisen tason elokuvatuotannoksi sekä mahdollisuudesta levittää sanaa lyhyessä ajassa teatterien välityksellä yli valtakunnan rajojenkin. Ajan henki olikin Quatermassille ja Hammerille enemmän kuin suotuisa, sillä tietty innostus huimaan tahtiin edistyviä luonnontieteitä sekä vainoharhaisia kauhutrillereitä kohtaan oli länsimaisen yleisön keskuudessa huipussaan. Tekijöiden laskelmien mukaisesti Quatermass Xperimentistä muodostuikin yksi siivilleen nousevan Hammerin varhaisista menestyksistä.

Erityisen mielenkiintoisena piirteenä Quatermass Xperimentissä ei oikeastaan tapahdu yhtään mitään: koko elokuva on pelkästään jännityksen kasvua kohti lopun hupaisaa antikliimaksia. Suurkaupungin katuja vaeltelevan resuisen invalidin hoipperehtiminenkin on kuin suoraan Frankenstein-elokuvista – sillä erotuksella, ettei katsojalle suurimman osan ajasta paljasteta olennon mysteeriä tai perimmäisiä tarkoitusperiä. Eräässä kohtaa elokuvan ”hirviö” jopa kohtaa yksinäisen tyttölapsen aivan samoin kuin amerikkalaisessa serkussaankin. Selvästi Hammerin tekijät olivat siis jo tässä vaiheessa iskeneet silmänsä Universalin klassikoihin. Ilmeisesti Hinds ja kumppanit olivatkin jo Quatermassin kuvausten aikaan luonnostelleet vähintään mielessään omaa näkemystään Mary Shelleyn romaanista, vaikka konkreettiseen filmatisointiin olikin vielä tässä vaiheessa muutaman vuoden verran matkaa.


Sanalla sanoen pidän Hammerin ja Hindsin Quatermass Xperimentistä. Selvästi tekijät ovat olleet liikkeellä olemattoman budjetin ja kireiden aikataulujen voimin, ja lopputulos on jo siksikin ymmärretty fiksusti pitää teknisessä mielessä niin simppelinä ja koruttomana kuin mahdollista. Pitkälti tästä syystä jännitys myös toimii, sillä aidot kuvauskohteet ja tietty salamyhkäisyys ovat koska tahansa kämäisiä erikoistehosteita mielenkiintoisempaa seurattavaa, samoin on erinomaisten näyttelijöiden ja erityisesti Quatermassia esittävän superkarismaattisen Brian Donlevyn laita. Valitettavasti hienovaraisesti rakennettu korttitalo romahtaa alkutekijöikseen viimeistään nauruhermoja kutkuttavan kämäisessä kliimaksissa, mutta ei siitä sen enempää...



Arvio: 3.5/5



QUATERMASS XPERIMENT, 1955 Iso-Britannia

Ohjaus: Val Guest
Käsikirjoitus:
Richard H. Landau, Val Guest
Näyttelijät: Brian Donlevy, Jack Warner, Richard Wordsworth