lauantai 25. kesäkuuta 2022

Steel - mies täyttä terästä (1997)

Palatkaamme hetkeksi mielessämme 90-luvun puolivälin Hollywoodiin. Vuosikymmenen kuluessa Warner tahkosi valtavat määrät kahisevaa omalla Batman-sarjallaan ja klassiset sarjakuvakonseptit olivat muutenkin uudessa nosteessa. Samoihin aikoihin afroamerikkalaisen sankarin tähdittämän Spawnin filmatisointioikeuksista oli jo keskusteltu vuosikausien edestä, koripalloilijat olivat kohderyhmän syvien rivien keskuudessa lähes jumalaisen yliluonnollisia hahmoja ja Shaq O'Nealin kaltaisten supertähtien nimellä ja naamalla myytiin suvereenisti aivan kaikkea videopelien, toimintafiguurien, viagran ja koirankeksien väliltä. Hollywood-pampuista vähäisemmilläkään ei lopulta olisi ollut vaikeuksia ymmärtää edellisten yhdistelmän muodostaman kultakimpaleen rajattomia taloudellisia mahdollisuuksia...

Pienen pilvenpiirtäjän korkuinen Shaq O'Neal on John Henry Steel, armeijan tiedemies, joka tulee kehittäneeksi kokonaisen joukon uudenaikaisia aseita isänmaan tarpeisiin. Testikierroksella jokin kuitenkin menee pieleen, jolloin Shaqin naispuolinen kumppani päätyy pyörätuoliin loppuiäkseen ja traumatisoitunut jättiläinenkin päättää lopulta jättää armeijan harmaat taakseen. Siviilielämän epäoikeudenmukaisuus ja tavallisten ihmisten kokema turvattomuus ajavat kuitenkin miehen lopulta toimintaan "Steeliksi" ristittynä jättimäisellä lekalla aseistettuna supersankariksi naamioituneena hiipparina. Pahat miehet ovat saaneet käsiinsä Shaqin nerokkaiden aivonystyröiden kehittämät superaseet, joten tammisen viskitynnyrin karismalla rooliinsa eläytyvän koripallojumalan tehtävänä on luonnollisesti riisua pahat pojat aseista ja edistää samalla maailmanrauhan toteutumista.

Suoraan sanottuna Steel lienee helposti yksi kankeimmista ja pölhöimmistä sarjisleffoista, joita on koskaan tehty – oikeassa mielentilassa nautittuna se voi myös olla uskomattoman hauska. Ajalleen tyypillisesti tälläkin kertaa puhutaan todella pienellä budjetilla tuotetusta supersankaroinnista, jonka budjetistakin taisi leijonanosa mennä pelkästään näyttelytaidottoman päätähtensä palkkaan. Erona esimerkiksi Spawniin Steelissä ei käytännössä nähdäkään minkäänlaisia merkittäviä erikoistehosteita tai stuntteja – harvojen kömpelöiden toimintakohtaustenkin kohdalla hymy tuppaa leviämään pakosti naamalle ihan jo tiedosta, että moista on oikeasti menty vakavissaan päästämään teattereihin asti. Shaqin itsensä olemuksesta pystyy selvästi havaitsemaan, ettei miehellä välttämättä ollut kovinkaan mukavaa heilua päivittäin tuntikausien edestä höhlässä ja epämukavassa kumiasussaan.

Steelin epäonnistumisen voikin tiivistää täydellisesti elokuvan surkeisiin näyttelijävalintoihin. Kuka tahansa tätä teosta olikaan suunnittelemassa ei esimerkiksi tullut ajatelleeksi uransa huipulla olympialaisiin valmistautuvan ammattiurheilijan olevan suurimman osan ajastaan niin kiinni leipätyössään, ettei tämä pysty millään suoriutumaan kunnialla kokonaisesta elokuvaroolista. Pelkästään tästä syystä tylsyyteen asti koruton ja aneeminen Steel onkin mitä todennäköisimmin jouduttu purkittamaan äärimmäisen pikaiseen tahtiin ja mukaan on taatusti päädytty ottamaan paljon epäonnistuneempiakin otoksia ihan jo ajanpuutteenkin vuoksi. Shaqin ruumiinrakenteen takia tätä tuuraamaan ei voitu edes palkata sijaisnäyttelijöitä tai erillisiä stuntmiehiä, jolloin myös kaikenlainen toiminta jäi yksin täysin kokemattoman päätähden leveille harteille.

"This film gave me cancer."

Shaqin omasta supersankaroinnista voi ainakin sanoa, että tekijöillä taisi olla luonnosteluvaiheessa ihan käypää ajatustakin, mutta yksi reippaan kahden metrin korkuinen virheliike yksin onnistui tuhoamaan vähäisemmänkin ansion lopputuloksesta. Tosielämässä äärimmäisen sympaattisen ja huumorintajuisen Shaqin niskaan onkin vuosien saatossa satanut mielestäni aika epäreilusti kohtuuttoman paljon herjaa Steelin ja parin muun epäonnistuneen tekeleen tiimoilta, vaikka jokaisen perimmäinen ongelma löytyi oikeasti kameran toiselta puolelta helpon pikavoiton perässä hiihtävien elokuvatuottajien korvien välistä. Steelinkin kohdalla suurin osa produktiota riivanneista tuotannollisista kommervenkeistä olisi kyetty helposti kiertämään palkkaamalla pääosaan julkkisurheilijan sijaan yksinkertaisesti joku tekoajan suosituista afroamerikkalaisista ammattinäyttelijöistä.


Arvio: 1/5


STEEL, 1997 USA
Ohjaus: Kenneth Johnson
Käsikirjoitus: Kenneth Johnson
Näyttelijät:
Annabeth Gish, Judd Nelson, Richard Roundtree, Shaquille O'Neal