Von Morgens bis Mitternachts (1920)

Tässä onkin pieni elokuvan harvinaisuus ihmisille, jotka inoavat päästä hifistelemään ihmisille elokuvatietouttaan. Georg Kaiserin suosittuun näytelmään perustuva Von morgens bis mitternachts tehtiin samoihin aikoihin ja samoissa mielentiloissa kuin Tohtori Caligarin kabinettikin, onpa tämä vielä samaa saksalaista ekspressionistista suuntaustakin, mutta toisin kuin edellinen, tämä oli liian radikaali elokuvateattereihin. Virallista ensi-iltaa tämä ei toisin sanoen lännessä koskaan saanut, mutta kopio tästä päätyi kaikista maailman kolkista Japaniin, jossa siitä tuli pieni kulttiklassikko 20-luvulla.

Nykyään tämä taitaakin olla public domainia ja kenen tahansa uteliaan katsottavissa muodossa tai toisessa koska tahansa. Siitäkään huolimatta kukaan ei tätä nykyäänkään taida tuntea. 

Ensimmäinen asia, joka tässä kiinnittää huomiota jo alkutekstien jälkeen on lavastus, joka koostuu pääasiassa vähän Dogville-tyyliin pelkistä mustaan pahviin valkoisella liidulla ja maalilla vedetyistä ääriviivoista, jotka taatun ekspressionistisessä hengessä vain vaivoin muistuttavat kohdettaan. Kuvallisesti koko elokuvasta suurin osa koostuukin pelkästä ahdistavan ja masentavan mustasta, klaustrofobisen pimeästä limbosta erilaisilla vitivalkoisilla ääriviivoilla ja yksityiskohdilla. Ne kontrastit...

Edellisen vastineeksi tässä kuitenkin nähdään myös jonkin verran aikansa kokeellisempia tekniikoita, kuten split screeniä, vääristäviä linssejä, päällekkäisiä kuvia, eri kuvakokoja ym. jotka saavat tämän tuntumaan useita aikansa teatterimaisempia leffoja "elokuvamaisemmalta" vaikkeivat kaikki kerronnalliset jekut ja niksit vielä täysin nykymuotoonsa hioutuneita olleetkaan. Mainitsemisen arvoinen kohtaus tulee lopussa, jossa rikollinen tunnustaa tekonsa ja elokuva leikkaa hämmentävästi saman hahmon kolmen eri alter egon välillä. 

Seuraavaksi huomio kiinnittynee näyttelijöiden puvustukseen ja meikkaukseen, joista ensimmäinen tyypillisesti on joko on silkkaa mustaa ja valkoista tai epämääräisistä kuvioista ja kappaleista koostuvaa kirkuvan kaoottista vaatepartta; kaikenlaiset hatut, viikset, puvutkin ovat järjestään kaikilla mahdollisilla tavoilla epäsymmetrisiä ja omituisella tavalla vääristyneitä kuten asiaan kuuluukin.

Kaikki näyttelijät vetävät vielä toisinaan hommansa tarkoituksella yli, ovat korostetun kalpeiksi meikattuja ja parissa kohtaa muutaman naamasta löytyy kuin mustalla tussilla sutattuja kuvioitakin. Yksi mainituista näyttelijöistä on muuten Hans Heinrich von Twardowski, joka nähdäänkin myös Tohtori Caligarin kabinetissa. Tämän kuvaajanakin on vielä toiminut Carl Hoffman, joka tunnetaan ehkä paremmin Tohtori Mabusen, Niebelungen laulun ja Faustin puikoista.

Valitettavasti tässä on ihan tarina ja hahmotkin, mutta ne ovatkin itse kokeelliseen visuaaliseen tykitykseen keskittyvän elokuvan ylivoimaisesti heikoimpia lenkkejä. Oman käsityskykyni mukaan tämä kertoo W-nimisessä valtiossa asuvasta pankin työntekijästä, joka päättää varastaa sievoisen summan rahaa vedotakseen rikkaaseen naiseen, mutta lopulta huomaakin ettei raha tuo onnea sen enempää kuin rakkauttakaan. Georg Kaiser tunnetusti kritisoikin teoksissaan kapitalismin ja rahan valtaa, joten elokuvankaan perimmäinen vasemmistolainen henki tuskin tulee yllätyksenä.

Itse asiassa odotinkin tämän kääntyvän lopussa jonkinlaiseksi kuvaukseksi loputtomassa pimeässä painajaismaailmassa tai helvetin pimeimmissä syvyyksissä vaeltavasta, kertaalleen kuolleesta syntisestä rikollisesta, mutta näinhän ei loppujen lopuksi käynyt. Ehkä isoin pettymykseni tämän tarinan suhteen, vaikka voihan tuota myös periaatteessa ajatella vaikka jonkinlaiseksi ahdistavaksi ja synkäksi vertauskuvaksi päähenkilönsä tyhjästä sielusta sekä hengettömästä ja ahdistavasta kapitalistisesta yhteiskunnasta.

Von morgens bis mitternachts on melkoisen ainutlaatuinen elämys, ehkä ainutlaatuisimpia mykkiä elokuva joita olen koskaan nähnyt. Täydellinen uniikkius on kuitenkin samalla sen suurin voima että heikkous: voima siinä mielessä, että se taatusti jää mieleen ja erottuu mistä tahansa muista maailman elokuvista, mutta heikkous taas sikäli että tämä voi olla todella vaikea katsoa läpi, etenkin villin modernistisen kikkailun varastaessa kaiken huomion itse tarinalta ja hahmoilta aivan alusta asti.

Kokonaisuutena Tohtori Caligarin kabinetti peittoaa tämän koska tahansa kädet alhaalla. Tekoaikansa saksalaista luovaa osaamista esittelevänä taide-elämyksenä peli taitaa taipua niukasti tämän puolelle, mutta siitäkin voidaan toki keskustella. Itse esimerkiksi sain tämän riipivän korkeista kontrasteista ja ihme kokeiluista lähinnä jomottavan päänsäryn, mikä ei ehkä ole merkki parhaasta mahdollisesta katselukokemuksesta.

Von Morgens bis Mitternachtsin kulttimaineen ymmärtämiseksi se pitääkin ehdottomasti katsoa itse. Kirjoitushetkellä elokuva löytyy Youtubesta.


Arvio: 3.5/5



VON MORGENS BIS MITTERNACHTS, 1920 Saksa
Tuotanto: Herbert Juttke
Ohjaus: Karl Heinz Martin
Käsikirjoitus: Georg Kaiser, Herbert Juttke
Näyttelijät: Adolf E. Licho, Eberhard Wrede, Elsa Wagner, Erna Morena, Ernst Deutsch, Frida Richard, Hans Heinrich von Twardowski, Hugo Döblin, Lotte Stein, Roma Bahn