Prahan ylioppilas (1926)

Joskus aikoja sitten arvostelin Paul Wegenerin alkuperäisen vuonna 1913 ilmestyneen Prahan ylioppilaan, kaikkien aikojen ensimmäiseksi täyspitkäksi indie- ja kauhuleffaksi monessa lähteessä kehuttua elokuvataiteen klassikon. Harmittavasti kyseinen elokuva on upeasta tarinastaa huolimatta myös melkoisen vanhentunut ja toivoinkin sille poikkeuksellista kunnollista remakea, Vitsi oli oikeasti siinä, että tiesin jo sitä kirjoittaessani näitä olevan peräti kaksi kappaletta: tämä Henrik Galeenin klassinen näkemys vuodelta 1926 ja Arthur Robisonin ääniversio vuodelta 1935.

Parasta Prahan ylioppilaassa on tunnetusti sen upea tarina, joka omasta mielestäni lähentelee jo kaikkien aikojen hienoimpien ja ajattomimpien klassisten kauhutarinoiden titteliä Frankensteinin ja muiden kanssa. Tällä uusintakatselulla opin vain pitämään siitä entistä enemmän.

Prahan ylioppilaan tarinahan tunnetusti kertoo Balduinista, prahalaisesta opiskelijasta ja mestarimiekkailijasta, jolla on elämässään ystäviä ja rikas nainen johon tämä on rakastunut, mutta jota tämä ei voi köyhänä koskaan oikeasti tavoitella. Kaikki muuttuu kun Balduinin luokse saapuu salaperäinen velho Scapinelli, joka tarjoaa tälle elämänsä diiliä, ehtymätöntä määrää maallista mammonaa tämän peilikuvaa vastaan.

Vuoden 1926 Prahan ylioppilas on oikeasti hyvinkin uskollinen sille alkuperäiselle, mutta teknisessä puolessa kaikkea mahdollista on päivitetty ja paranneltu niin paljon mahdollista. Kamera ei esimerkiksi enää vain seiso sivussa teatterimaisten näyttelijöiden huitoessa menemään vähän miten sattuu, tuotantoarvot ovat huomattavasti aiempaa suuremmat ja erilaisia kuvakulmia sun muita on tällä kertaa osattu myös hyödyntää luovasti.

Tekoaikansa elokuvaksi tämä on kuitenkin vielä melko maanläheinen ja vanhanaikainen, mutta yllättäen kumpikaan ei oikeastaan missään kohtaa häiritse itse elokuvan nauttimista. Itse asiassa sanoisin tämän jopa hyötyvän varsin simppelistä ja selkeästä toteutuksesta, kiitos loistavan käsikirjoituksen ja erinomaisten näyttelijöiden. Ainut mainittava tekninen kömmähdys, jota tästä itse huomasin löytyy muutamista kohtauksista pilkottavista selvistä leikkausvirheistä, joissa hahmot muuttavat asentoaan miten sattuu yksittäisten leikkausten välillä.

Näyttelijöistä puheen ollen, muistan joskus jostain lukeneeni että Horst Wessel työskenteli tässä ekstrana, samoin Leni Riefenstahl. Kun Horst Wessel myöhemmin murhattiin, Prahan ylioppilaan alkuperäinen käsikirjoittaja määrättiin kirjoittamaan Wesselin elämänkerta - josta niinikään tehtiin myöhemmin elokuva. En tosin löydä ensimmäisen lähdettä enää mistään, joten kyseessä voi hyvinkin olla vain urbaania legendaa.

Päivitys. Löysinpäs, kyseessä on eräs saksankielinen tietokirja koskien Horst Wesselin elämää ja henkilökulttia, mainittu kohtakin löytyy helposti googlesta saksaksi. Vähemmän varma Riefenstahl-fakta löytyy Wikipediasta ja ilmeisesti perustuu emännän omaelämäkerrallisiin kirjoituksiin.

Kahden muun näkemyksen tavoin tässäkin tyylikkäintä on loppu, jonka lähetessä tunnelma alkaa pikkuhiljaa tihetä ja elokuva vain parantua entisestään. Balduinin ymmärtäessä kohtalonsa ja paetessa kiireesti majapaikkaansa myrskytuulikin yltyy, uhkaavat varjot nousevat seinille ja klassinen sankaria takaa ajava roisto onnistuu aina saavuttamaan juoksevan päähenkilön vaikka sitten hitaasti kävelemällä. Balduinin unelman tuho ja etenkin elokuvan viimeinen kohtaus on koko elokuvan parasta antia.

Vielä toistaiseksi ei ole tullut vastaan ainuttakaan huonoa Prahan ylioppilasta, ainoastaan timangia. Hanns Heinz Ewersin alkuperäistarina on niin ajattoman tyylikäs, että siitä saisi laadukkaan leffan tehtyä vaikka amatöörivoimin. Siksi onkin ihme ettei aiheesta ole taidettu enää Toisen maailmansodan jälkeen tehdä uutta remakea eikä nyky-yleisö taida alkuperäistä tarinaa muistaakaan, mikä on valtava sääli sillä kyseessä on ainakin omasta mielestäni edelleen helposti parhaita symbolistis-romanttisia kauhukertomuksia joita on koskaan tehty.



Arvio: 4.5/5



DER STUDENT VON PRAG, 1926 Saksa
Tuotanto:-
Ohjaus: Henrik Galeen
Käsikirjoitus: Hanns Heinz Ewers, Henrik Galeen
Näyttelijät: Agnes Esterhazy, Conrad Veidt, Elizza La Porta, Ferdinand Von Alten, Fritz Alberti, Werner Krauss