Yksin (1931)

Yksin kuuluu monen muun 30-luvun alussa ilmestyneen elokuvan tavoin jonkinlaiseen mykän ja äänielokuvan omituisten hybridien lajityyppiin, elokuviin jotka alunperin tarkoitettiin mykiksi ja joiden kaikki dialogi on esitetty välitekstein, mutta päälle on äänitetty kaikenlaisia ääniefektejä ja ylimääräistä puhetta luomaan illuusiota äänielokuvasta. Yhdistelmä on omituinen, mutta tuntuu toimivan – itse asiassa neuvostoliittolaisissa äänielokuvissa hyödynnettiin välitekstejäkin toisinaan vielä vuosikymmen tämän jälkeen, esim. Mark Donskoin Gorki-trilogiassa.

Mitään varsinaisesti uutta tai yllättävää Yksin ei tarinapuolella varsinaisesti tarjoa, vaan lukeutuu juonellisesti varsin tyypilliseen Stalinin viisivuotissuunnitelman aikaiseen propagandakaanoniin Turksibin, Entusiasmin ja Svanetian suolan kanssa. Tarinan päähenkilö on Uudesta Babylonista tuttu Jelena Kuzmina, jonka esittämä leningradilainen opettajatar joutuu vasten tahtoaan Aasian köyhille ja takapajuisille alueille opettamaan paimenten köyhiä lapsia, mistä paikalliset rikkaat ja vanhat ukot eivät ole ollenkaan mielissään.

Hassuna huomiona alussa neuvostojen virallista sanaa julistava kadunkulmassa nököttävä kovaääninen toi vähän mieleen Chaplinin Diktaattorin. Aluksi pääosan opettajatar vastustaa ajatusta lähteä jonnekin peräjunttilaan, mutta totuuden torvi julistaakin yksityisen edun tavoittelun olevan kokonaan järjestelmän vastaista toimintaa ja rikollista!

Aivan kuten ohjaajakaksikon muissakin elokuvissa, myös tässä kuvaus on hoidettu tyylillä asti loppuun asti, eikä koko elokuvassa taida tässä mielessä varsinaista heikompaa kohtausta ollakaan. Jelena Kuzminallakin on sen verran mielenkiintoiset ja muistettavat kasvot, että pelkästään niitä katselee jo mielikseen. Tarinapuoli itsessään oli kuitenkin ainakin omasta mielestäni muihin samankaltaisiin teoksiin verrattuna harvinaisen mielenkiinnoton ja innoton, vaikka näyttelijät hyviä olivatkin.

Isoin ongelma tässä elokuvassa taitaa olla, että sen varsinainen kliimaksi on aikojen saatossa päässyt hukkumaan ja tässä koko juttu joudutaan ohittamaan lähinnä muutamalla välitekstillä. Tiettävästi kyseisessä kohtauksessa edistykselle vihamieliset voimat yrittävät ottaa opettajaa hengiltä hylkäämällä tämän erämaahan, mutta tästä ei taida olla olemassa enää jotain yksittäistä kirjallista mainintaa kummempaa materiaalia jäljellä. Tämän ajan neuvosto-ohjaajat ja puuhapari Grigori Kozintsev & Leonid Traubergin tuntien se tuskin on  ollut ainakaan muuta elokuvaa heikompaa ainesta. Harmittava takaisku!

Yksin ei ole ollenkaan huono elokuva, mutta se on erittäin epäkiitollisessa asemassa sen sijoittuessa tekijöidensä kaanonissa kahden mestarillisen elokuvan (Uusi Babylon ja Maksimin nuoruus) väliin, vieläpä ilman kunnollista tajunnanräjäyttävää kliimaksia. Aika ei lisäksi ole ollut tälle kovinkaan armollinen, mutta kyllä kai tämänkin katsoo jos näitä nyt on ylipäänsä katsoakseen, jos ei muuta niin ainakin voidakseen kehua nähneensä ohjaajien koko tuotannon vähän vaisumpia teoksia myöten.



Arvio: 3.5/5



ODNA, 1931 Neuvostoliitto
Ohjaus: Leonid Trauberg, Grigori Kozintsev
Käsikirjoitus: Leonid Trauberg, Grigori Kozintsev
Näyttelijät: Boris Chirkov, Liu-Sian Van, Mariya Babanova, Pyotr Sobolevsky, Sergei Gerasimov, Yanina Zhejmo, Yelena Kuzmina