Vielä jokin aika sitten Hammerin The Kiss of the Vampire oli jopa itselleni täydellinen kysymysmerkki vaikka henkilökohtaisesti olen katsonut Hammerin tuotoksia niin kauan kuin muistan. En varsinaisesti ole koskaan tuntenut ketään, joka olisi tätä elokuvaa koskaan nähnyt tai nimeltä tiennyt -edes internetin Hammer-aiheisilla sivustoilla tästä elokuvasta ei normaalisti löydy mitään tietoa tai kuvia. Itse törmäsin siihen lähinnä nimeltä kirjoittaessani arvosteluaniThe Brides of Draculasta, jonka alkuperäinen poistettu loppuratkaisu päätyi tähän elokuvaan. Kuitenkin meni kuukausikaupalla ennen kuin onnistuin löytämään itse elokuvaa edes internetistä. Niin tuntemattomasta tai ainakin unohdukseen vaipuneesta teoksesta on kyse.
Sikäli kuin olen tietolähteitäni tarkistanut, tämän elokuvan piti alunperin olla Draculan toinen jatko-osa The Brides of Draculan jälkeen, mutta sen enempää Christoper Leetä, Peter Cushingia tai Terence Fisheriä ei tämän tekoon enää saatu, joten tilalle jouduttiin värväämään tuntemattomampia tekijöitä, mikä selittänee myös elokuvan vähäisen tunnettuuden. TiettävästiThe Kiss of the Vampiren vaisun menestyksen jälkeen Christopher Lee suostuteltiin takaisin Draculan rooliin ja kaksi alkuperäistä jatko-osaa pyyhittiin virallisesta Dracula-elokuvasarjasta. Täysin merkityksetön ei tämäkään elokuva kuitenkaan ole, sillä tämä nimenomainen teos toimi suorana esikuvana Roman Polanskin Vampyyrintappajille sekä siitä tehdylle musikaalille Vampyyrien Tanssi.
The Kiss of the Vampire kertoo tutunoloisen tarinan tuoreesta avioparista, joka saapuu 1900-luvun alun Baijeriin alkeellisella autollaan ajellen. Matkan varrella autovanhus sanoo itsensä irti ja pariskunta päätyy viettämään yönsä paikalliseen majataloon. Hitaasti etenevän tarinan aikana salamyhkäinen vampyyrien kultti kidnappaa nuoren miehen vaimon ja mies lyöttäytyy yhteen salaperäisen professori Zimmerin kanssa tuhotakseen vampyyrit ja pelastaakseen vaimonsa.
Vaikka The Kiss of the Vampiren tekijäkaarti onkin täysin tuntematon, täytyy heille antaa tunnustusta siitä että ovat tosissaan yrittäneet tehdä tästä Terence Fisherin parhaiden töiden tasoisen elämyksen vaikkeivat siinä täysin onnistukaan. Aivan ensimmäinen kohtaus on juuri sitä mitä tällaisilta elokuvilta sopiikin odottaa: hitaasti etenevät hiljaiset hautajaiset, jotka päättyvät kun professori Zimmer ottaa lapion ja lyö sen arkun läpi epäkuolleen ruumiin sydämeen. Kohtaus on karuudessaan todella vaikuttavaa jälkeä -taattua Hammeria!
Jatkossa silmiinpistävinä ominaisuuksina elokuvassa ovat suorastaan silmiä hivelevän upea lavastus, josta osia on selvästi kierrätetty aikaisemmista Dracula-elokuvista ja osia myös myöhemmissä. Alusta asti oman huomioni kiinnitti myös elokuvan kuvaus, joka on keskiverto Fisher-elokuvaa huolitellumpaa ja tarkemmin sommiteltua samoin kuin erilaisten kuvakulmien sekä liikkuvien kameroiden rohkeampi käyttö sekå hiljaisempien, lähes äänettömien ja tunnelmallisten kohtausten rohkea käyttö. Pienenä harmina muuten tyylikkäässä elokuvassa on sen matelevan hidas ja välillä vähän irtonaisen oloinen tarina, joka tuntuu käynnistyvän kunnolla vasta puolenvälin jälkeen ja loppuvan vähän turhan yllättäen ja kornilla tavalla, jota en halua spoilata. Oma lukunsa tietysti ovat myös vampyyrimytologiaan tehdyt pienet hämmentävät muutokset, joita luulin ensiksi virheiksi. Tässä elokuvassa vampyyrit voivat mm. liikkua päivisin, mutta vain kun aurinko on pilvessä.
Täydelliseen nimettömyyteensä nähden näyttelijätkin ovat rooleissaan erinomaisia ja heidän työtänsä katselee mielellään eikä varsinaisia isompia heikkoja lenkkejä elokuvasta oikeastaan löydy, vaikka Peter Cushingin kaltainen ylivoimaisen karismaattinen niminäyttelijä olisikin tehnyt elokuvalle todella terää.
The Kiss of the Vampire ei ole ollenkaan hullumpi vampyyri- tai Hammer-elokuva. Periaatteessa kaikki perusasiat ovat siinä kunnossa hidasta tarinaa lukuun ottamatta. Elokuvan nähneiden mielipiteitä lukiessa olen huomannut joidenkin pitävän tätä jopa Hammerin parhaana elokuvana ja jonkinlaisena unohdettuna mestariteoksena, mutta itse en menisi ylistyksessäni ihan niin pitkälle. The Brides of Dracula on mielestäni edelleen paras Hammerin vampyyrielokuvista Prince of Darknessin, ensimmäisen Draculan ja Eroottisen Painajaisenkanssa. The Kiss of the Vampire sijoittunee jonnekkin elokuvien Vampyyrit Iskevät ja Vampyyrin Himon välimaastoon, ei niinkään parhaiden mutta keskivertoa parempien alan teosten joukkoon. Niin tai näin, kyllä tämä nyt parempaa ansaitsee kuin täydellisen unohduksen.
Arvio: 4/5
THE KISS OF THE VAMPIRE, 1963 Iso-Britannia
Tuottaja: Anthony Hinds
Ohjaus: Don Sharp
Käsikirjoitus: John Elder
Näyttelijät: Edvard de Souza, Clifford Evans, Barry Warren, Jennifer Daniel, Noel Willman
