Taisin mennä jo vähän asioiden edelle näiden Kenji Mizoguchin elokuvien arvosteluiden suhteen, sillä huomasin vasta nyt että Utamaro ja hänen viisi naistaan julkaistiin oikeasti ennen Naisten voittoa. Mutta väliäkö tuolla, sillä samat alkulätinät sopivat käytännössä tähänkin.
Sodan jälkeen Japaniin asetettiin länsimainen sotilashallitus, joka otti maan elokuvateollisuuden tiukkaan hallintaansa osana nipponin länsimaistamisprojektia. Käytännössä kaikki tämän kauden elokuva onkin tehty enemmän tai vähemmän länsimaisten sensorien valvonnan alla, joten tietynlainen aatteellisuus ja saarnaavuus kuuluu näissä yleensä vähintäänkin asiaan.
Utamaro ja hänen viisi naistaan on kuitenkin tässä suhteessa vähän erilainen tapaus. Tällä kertaa kyseessä on varsin perinteikäs historiallinen jidaigeki-elokuva, joita länsimaiset päättäjät vihasivat aivan erityisen paljon niiden epäilyttävän kansallisen luonteen vuoksi. Onneksi tällä erää koko juttua ei ole Naisten voiton tavoin hukutettu omaan sanomaansa, joten tämän pystyy jopa katsomaan ihan selvin päinkin. Ehkä Utamaroa olikin alettu tekemään jo ennen amerikkalaisten rantautumista? Mene ja tiedä.
Elokuvan nimessäkin esiintyvä Utamaro oli 1700-luvulla Edo-kaudella elänyt sensuelleja eroottisia taideteoksia tehnyt maalari, kohuttu ja sensuroitu hahmo, joka joutui usein ihmisten paheksunnan ja viranomaisten kovien otteiden kohteeksi ja uhriksi. Tämä elokuva kertoo fiktiivisen tarinan Utamaron elämästä, taiteesta ja luovuudesta, mutta pääpaino on enemmän tämän elinympäristössä ja ihmissuhteissa kuin itse hahmossa.
Kenji Mizoguchin kiinnostus Utamaron töitä ja persoonallisuutta kohtaan on ollut varsin ymmärrettävää, joutuihan naisten elämästä erityisesti kiinnostunut mies itsekin nuoruudessaan valtiovallan sensuurin kohteeksi ja kieltolistoille vasemmistohenkisten elokuviensa vuoksi. Oikeastaan tämän käsikirjoittanut Yoshikata Yoda onkin myöhemmin kertonut suunnitelleensa tästä elämänkerrallista tarinaa vähintään yhtä paljon Mizoguchista itsestään kuin Utamarostakin.
Kaikille Kenji Mizoguchin faneille voi ainakin hyvänä asiana mainita, että tästä löytyvät jälleen kaikki sellaiset perusosaset, joita ohjaajan elokuvista yleensä odottaakin näkevänsä. Utamaro itse esimerkiksi on tarinan heikko mies, kamera liikkuu ensimmäisestä otoksesta lähtien sulavasti, leikkauksia ei yhtä kohtausta kohden juuri montaa ole ja pääpaino on jälleen naisten panoksessa miehen menestyksen takana. Tällä kertaa ohjaajalla ei vain selvästikään ollut sen enempää taiteellisia vapauksia kuin kunnollisia resurssejakaan ottaa aiheestaan kaikkea irti, joten kiehtova henkilökuva ei missään kohtaa pääse täysin oikeuksiinsa.
Jos en olisi katsastanut ennen tätä Tarua viimeisestä krysanteenista ja 47 Roninia tämä varmaan olisi perinteisine mizoguchimaisine nikseineen toiminut vähintään kohtalaisesti, mutta nyt Utamaroa katsoessa vain mietti miten paljon kuivempi ja vaisumpi tämä on aivan joka suhteessa verrattuna vanhan hyvän ajan mizogucheihin. Lavastuksesta esimerkiksi puuttuu kahden edellisen yksityiskohtaisuus ja viimeisen krysanteenin hieno ambienssi erilaisine tarkkaan harkittuine ääniefekteineen ja varjoineen. Loppujen lopuksi en oikein jaksanut kiinnostua oikein edes kohutaiteilijan ihmissuhteistakaan, vaikka Utamaro henkilönä ja taiteilijana kiinnostava hahmo onkin.
Utamaron taide on muuten varsin komeaa jälkeä, aivan kuten Kenji Mizoguchin elokuvatkin parhaimmillaan. Harmittavasti Utamarosta ja hänen naisistaan ei tullut jatkoa tuolle kyseiselle klassikkoputkelle, sillä aika jona se tehtiin ei antanut sellaiseen mahdollisuutta. Utamaro onkin omissa kirjoissani lähinnä keskinkertaisempaa Mizoguchia, kaukana klassikkotasosta mutta kuitenkin helposti parempi kuin miehen harvat todelliset epäonnistumiset - joihin en siis itse tätä luokittele.
Arvio: 3/5
UTAMARO O MEGURU GONIN NO ONNA, 1946 Japani
Tuottaja:-
Ohjaus: Kenji Mizoguchi
Käskirjoitus: Yoshikata Yoda, Kanji Kunieda
Näyttelijät: Eiko Ohara, Hiroko Kawasaki, Kinuyo Tanaka, Kôtarô Bandô, Kyôko Kusajima, Minosuke Bandô, Toshiko Iizuka
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tässä blogissa minä olen herra ja hidalgo. Älä pidä muita jumalia, äläkä myöskään roskasta kommenttiosiota.