Myrskylintu (1939)

Maksimin ja hänen vallankumouksellisten pikku ystäviensä seikkailut saavat vihdoin päätöksensä trilogian kolmannessa ja viimeisessä osassa, joka käytännössä jatkaa samoista tunnelmista kuin mihin edellinen osa jäi. Tällä kertaa Leninin ja tämän hyvän ystävän Stalinin johtamat bolshevikit valtaavat Talvipalatsin ja panevat neuvostojen maan kerralla pystyyn ja aiemmin vaatimattomasta Maksimistakin tulee kertaheitolla maan keskuspankin johtava komissaari. Paha vain, että järjestelmää kalvava saksalaisten kanssa veljeilevä sabotöörien joukko uhkaavat tuhota menestyksekkään kokeilun alkuunsa. Jonkun on tehtävä jotain... mutta kenen?

Taisin Maksimin paluun arvostelussani spekuloida elokuvan kaikin puolin huonontunutta tasoa ja kasvoille pläjäytettyä propagandaa Stalinin mahdollisella tiukentuneella kontrollilla. Arvatkaas mitä? Tässä elokuvassa tuo kontrolli tuntuu vain kiristyneen entisestään! Tällä kertaa Leninkin on liitetty osaksi Maksimin tarinaa ja käytännössä jokaisessa Lenin-sedän kohtauksessa mukana huseeraa leveästi virnuileva Stalin, joka ei oikeasti edes sano tai tee mitään. Stalinin ajan Neuvostoliitossa Leninin sankarimyyttiä vähän ”korjailtiin” oloihin sopivammaksi lisäämällä Stalin Leninin lähimmäksi kumppaniksi.

Kiinnostavana triviatietona Stalinia tässä esittää tämän virallinen kaksoisolento Mihail Gelovani, jolta neuvostokansojen isukki kielsikin mahtikäskyllään kaikki muut roolit koko tämän lopun elämänsä ajaksi. Kun Teräsmies lopulta sitten heitti lusikan nurkkaan ja viiksivallun henkilöpalvontaa alettiin hillitä, Gelovani-parka jäi kokonaan työttömäksi.

Mutta palatakseni takaisin Maksimiin, tämä elokuva on vähintään pahasti päin prinkkalaa kuin edellinenkin. Perusongelmahan tässä on, että siinä missä kahdessa edellisessä osassa rakennettiin pohjaa luokkasodalle ja Lokakuun vallankumoukselle, tässä varsinainen pähkinä eli vallankumous sivuutetaan vain nopeasti ensimmäisen parin minuutin aikana. Siitä eteenpäin homma menee ihan puhtaaksi tylsäksi stalinistiseksi propagandaksi ja palopuheiden pitämiseksi. Edes edellisestä osasta osittain eheytynyt kuvaus ei riitä pelastamaan tätä kalvavalta pitkäveteisyydeltä.

Lenin ja Stalin. Bestikset.

Myrskylintu on masentava lopetus huikean ensimmäisen osan käynnistämälle, mutta pahasti sivuraiteelle ajautuneelle trilogialle. En edelleenkään tiedä, mitä kulissien takana oikeasti tapahtui, mutta kaksi jälkimmäistä osaa epäonnistuivat pahemman kerran jatkamaan ensimmäisen tiellä ja hajosivat kättelyssä silkaksi Stalinin henkilöpalvonnaksi. Tämä olisi voinut olla jotain suurta ja mahtavaa; ohjaajaduo oli yksi aikansa parhaista, elokuvaosaaminen oli tuohon aikaan Neuvostoliitossa kaikin puolin huipputasoa ja näyttelijätkin oivallisia kuin mikä, mutta kuin ei niin ei niin ei niin ei.

NJET!



Arvio: 1.5/5



VUBORGSKAYA STORONA, 1939 Neuvostoliitto
Ohjaus: Grigori Kozintsev, Leonid Trauberg
Käsikirjoitus: Grigori Kozintsev, Leonid Trauberg
Näyttelijät: Aleksandr Chistyakov, Anatoliy Kuznetsov, Boris Chirkov, Boris Zhukovsky, Dmitri Dudnikov, Mikhail Zharov, Natalya Uzhviy, Valentina Kibardina, Yuriy Tolubeev