The Lady of Musashino (1951)

Eletään sodan viimeisiä vuosia. Michiko on kansanomaisen aviomiehensä kanssa paennut kaupunkipommituksia vanhaan samuraisukuun kuuluvan isänsä Musashinossa omistamaan suureen maalaistaloon, jonka Michiko myöhemmin perii vanempiensa kuoltua. Ennen pitkää tilalle ilmestyvät myös Michikon lähistöllä asuva serkku vaimoineen sekä sotavankeudesta päässyt toinen sukulainen, joka omistaa aikansa lähinnä juopotellen ja esiaviollista seksiä harrastaen.

Tässä kohtaa on oleellista huomata, että sota-aikaan jokainen vähänkään kynnelle kykenevä mies otettiin palvelukseen ja ainoastaan todella hulttiomaiset sekä kelvottomat tapaukset, kuten Michikon serkku, vapautettiin kokonaan palveluksesta. Elokuvan teemana onkin sota-ajan ja sen jälkeinen henkinen ja aineellinen rappio, joka toimii samalla ehkä pienimuotoisena ironisena kannanottona uusien länsimaisten aatteiden turmelevasta vaikutuksesta viitaten Mizoguchin sotaa seuranneisiin vuosiin ja elokuviin.

Mikäli muistan oikein, tämä taisi aikoinaan olla O'harun ja Ugetsun jälkeen ensimmäisiä näkemiäni Kenji Mizoguchin elokuvia ja koinkin tämän aikoinaan lähinnä turhan hitaaksi ja tylsäksi. Päätinkin tuolloin yksin tein jättää elokuvan kesken ja jatkaa joskus paremmalla ajalla viisaampana uudestaan.

Nyt vanhempana ja lähes koko ohjaajan tuotannon nähneenä/arvostelleena voin vain todeta The Lady ofMusashinon olevan edelleen vähintään yhtä suuri pettymys kuin aikoinaankin, mutta täysin eri syystä. The Lady Musashino tuntuu ohjaajansa filmografiassa lähinnä kiireessä kasatulta välityöltä, jossa ei oikeastaan ole mitään ohjaajansa parhaita tyylikeinoja pitkistä otoksista huoliteltuun lavastukseen sun muuhun vaan kyseessä voisi hyvinkin olla lähes kenen tahansa muun keskinkertaisemman tekijän tuotos. Katsokaa perätysten tämä ja vaikka Yön naiset niin huomaatte selvän eron viimeistelyn tasossa.

Kauhean ironisen asiasta tekee, että siinä missä ohjaaja kärvisteli melkein 14 täyttä vuotta monenkirjavan sensuurin kourissa, tämän käsistä lähti kuitenkin uran huonoimpien teosten lisäksi myös todella kovan luokan elokuvia Taru viimeisestä krysanteenista, 47 Roninista ja jo aiemmin mainitusta Yön naisista lähtien. Jopa Rakkauteni polttaa sentään oli huolella tehty ja visuaalisesti huikea katsoa vaikka se vielä raskaan tason saarnaamisesta kärsikin.

The Lady of Musashino jättää edelleen vuosien jälkeekin lähinnä kauhean kylmäksi. Kenji Mizoguchin elokuva ilman Kenji Mizoguchin persoonallisuutta ja perfektionismia ei voi olla muuta kuin paha epäonnistuminen ja keskinkertaisuus.



Arvio: 2.5/5



MUSASHINO FUJIN, 1951 Japani
Ohjaus: Kenji Mizoguchi
Käsikirjoitus: Shohei Ooka, Yoshikata Yoda
Näyttelijät: Akihiko Katayama, Eitarô Shindô, Kinuyo Tanaka, Kiyoko Hirai, Masayuki Mori, Minako Nakamura, Sô Yamamura, Yukiko Todoroki