Voi sitä Andrzej Zulawskia! Näitä miehen elokuvia katsoessa alkaa väkisinkin nopeasti rakastua ohjaajan taatun äärimmäisiin tehokeinoihin - ja kaipaamaan vielä enemmän ja vieläkin äärimmäisempää. Kaikki näissä elokuvissa on aina niin ihanan äärimmäistä, radikaalia, anarkistista. Kuin ohjaaja ei ikinä niitä suunnittelisikaan vaan improvisoisi kaiken hetken luovassa vimmassa käsikameralla miten parhaiten kokee. Lopputulos harvoin on kovin mainstream-yleisö kosiskelevaa, mutta väliäkö hällä kunhan hulluus vallitsee ja allekirjoittaneella on hauskaa.
La Femme Publique eli "Julkinen nainen" jatkaa jo ohjaajan tutuksi tulleella neuroottis-skitsofreenisella tyylillä, mutta tällä kertaa mukaan on vielä heitetty Dostojevskia, kursailematonta seksiä ja vähän giallomainen, Lucio Fulcin kasarielokuvat mieleen tuova riipivän voimakkaita kontrasteja suosiva valaistus ja muu väritys. Joku muu varmaan sanoisi tätä jo ihan kitschiksi, mutta itse en vaatimattomana ja rehellisenä maalaisena luonnollisesti sellaiseen elitismiin ala. Zulawski on taidetta isolla teellä. Nih.
La Femme Publiquen tarina kertoo amatöörinäyttelijästä, joka palkataan mukaan Dostojevskin Riivaajien Filmatisoinnin. Elokuvan tsekkiläisen ohjaajan manipulointi ja kontrolli kuitenkin ulottuvat pitkälle itse elokuvan ulkopuolellekin, jossa näyttelijä omaksuu toisen miehen kuolleen vaimon roolin miehen itse omaksuessa poliittisen salamurhaajan persoonan ja tehtävät. Loppujen lopuksi omaksutut roolit niin elokuvassa kuin tosielämässäkin menevät niiden esittäjiltä pahemman kerran sekaisin.
Miten paljon La Femme Publiqueen on saatu virikkeitä Zulawskin omasta elämästä ja miten suuri osa on puhdasta fantasiaa, jää katsojan itsensä pähkäiltäväksi.
Yhtään liioittelematta ja lisäilemättä voin ainakin sanoa tämän elokuvan olevan tähänastisista Zulawskin teoksista vaikeaselkoisin ja jopa sekavin. Monessa lähteessä tämän käsikirjoitusta onkin moitittu turhasta kikkailusta, mutta omasta mielestäni kyseessä on vain ohjaajalle tyypillisestä impulsiivisen levottomasta tavasta sanoa sanottavansa, joka tässä siis liittynee psykologiseen rooliteoriaan, ihmispersoonan ja identiteetin horjuvuuteen sekä pinnallisuuteen vähän Satoshi Konin Perfect Bluen tapaan. Jälkimmäinen lieneekin saanut tästä enemmän kuin vähän vaikutteita.
En ole hirveästi ihmisten mietteitä tästä jaksanut lukea, mutta niistä vähistäkin on tullut selväksi että kansa tapaa yleensä pitää tätä monessa suhteessa yhtenä ohjaajansa heikommista teoksista. Itse en täysin ymmärrä syytä, mutta ehkä Zulawski meni tällä kertaa kikkailuissaan yli useiden miehen tyyliin tottumattoman hilseen. Tähänastisista zulawskeista tämä taitaakin jo silkassa eroottisuudessaan lisäksi olla niitä rohkeimpia ja tuohon vielä kaikki muu kokeilu päälle, niin ei ole ihme ettei kaikki kansa tätä täysin varauksetta diggaa.
Itse kuitenkin tykkäsin tästäkin.
Arvio: 4/5
LA FEMME PUBLIQUE, 1984 Ranska
Tuotanto:-
Ohjaus: Andrzej Zulawski
Käsikirjoitus: Andrzej Zulawski, Dominique Garnier
Näyttelijät: Francis Huster, Giselle Pascal, Lambert Wilson, Patrick Bauchau, Roger Dumas, Valérie Kaprisky
Arvio: 4/5
LA FEMME PUBLIQUE, 1984 Ranska
Tuotanto:-
Ohjaus: Andrzej Zulawski
Käsikirjoitus: Andrzej Zulawski, Dominique Garnier
Näyttelijät: Francis Huster, Giselle Pascal, Lambert Wilson, Patrick Bauchau, Roger Dumas, Valérie Kaprisky
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tässä blogissa minä olen herra ja hidalgo. Älä pidä muita jumalia, äläkä myöskään roskasta kommenttiosiota.