Golden Mountains (1931)

Katsotaanpas, mihin jäinkään...

Jutkevitš, Sergei Jutkevitš. Katsoin jokin aika sitten Jutkevitšin Lacen ja pidin sen leikkimielisemmästä otteesta vaikken tarinan yksityiskohdista juuri tekstityksen puutteen vuoksi juuri ymmärtänytkään. Loppujen lopuksi esitin toiveen, että tuota herkkua saataisiin mahdollisimman pian lisää.

Ja tässä tätä nyt jälleen on. Golden Mountains eroaa suurimmasta osasta näkemiäni mykkäelokuvia siinä suhteessa, että sikäli kun vastaan on toistaiseksi tullut joko täysin mykkiä, osittain jälkiäänitettyjä ja alusta loppuun äänielokuvana kuvattuja elokuvia, tällä kertaa kyse onkin kaikista kolmesta yhdessä ainoassa pitkässä rainassa.

Tarina elokuvan takaa kuuluu, että tämä julkaistiin alkujaan parituntisena mykkäelokuvana 30-luvun alussa, mutta syystä tai toisesta tekijä päätti uudelleenfilmata osan äänielokuvana ja nykyään katsottavissa oleva versio onkin vuoden 1936 uudelleen editoitu mykkää, jälkiäänitettyä ja uudelleen äänillä kuvattua materiaalia sekoittava sillisalaatti Dmitri Šostakovitšin komeilla musiikeilla silattuna. Alkuperäistä täysin mykkää, puoli tuntia pidempää versiota ei meidän päiviimme valitettavasti ole säilynyt.

Ennen varsinaisen tarinan alkua Sergei Jutkevitš lyö jo pöytään koko liudan räjähtävää neuvostoelokuvan juhlaa kameraa kohti laukkaavien ratsumiesten, vauhdikkaasta junasta kuvatun materiaalin ja kaikenlaisen muun kikkailun ja tyylittelyn vyöryllä vähän jonkun Mihail Kalatozovin Nail in the Bootin tahtiin. Olen jo tässä kohtaa aivan myyty.

Harmittavasti kikkailua kestää vain alun muutaman minuutin, minkä jälkeen päästään sen aiemmin mainitun uudelleen äänillä kuvatun, vaatimattomamman materiaalin pariin. Tarinakin on varsin tavanomainen kertomus köyhästä teollisuustyöläisten joukkoon saapuvasta maalaisesta, joka myy sielunsa kapitalisteille kultakellosta, mutta löytää lopulta sisäisen vallankumouksellisensa ja päätyy oikeille teille kommunistien riveihin.

Loppujen lopuksi tunsin itseni pahasti petetyksi, sillä alku lupasi jälleen niin paljon mutta homma lässähtikin lopulta keskinkertaiseksi kommunistipropagandaksi. Selvästi tässä on nyt ollut käsillä jotain elämää suurempaa mykkäelokuvaa, mutta homma on onnistuttu jotenkin ryssimään sekoittamalla turhaan epämääräistä ääni- ja mykkämateriaalia keskenään. Mykissä osuuksissa on vielä välitekstitkin tallella, joten eron huomaa kuin yön ja päivän.

Tarina ei kerro kävikö tässä ns. vanhanaikaisesti ja alkuperäinen versio tuhoutuikin ensin ja uusi leikattiin vasta sen jälkeen vaiko toisinpäin, mutta onpa harmi ettei nykyäänkään ole mahdollista nähdä minkälaiseen lentoon Jutkevitš viimeisinä mykkävuosinaan pääsi vaan tyytyminen on tällaiseen epämääräiseen epäsikiöön.

Harmi, harmi tosiaan.



Arvio: 3/5



ZLATYE GORY, 1931 Neuvostoliitto
Ohjaus: Sergei Jutkevitš
Käsikirjoitus: Aleksei Chapygin, Andrey Mikhaylovsky, Lev Arnshtam, Vladimir Nedobrovo, Sergei Jutkevitš
Näyttelijät: Boris Feodosyev, Boris Poslavsky, Boris Tenin, Ivan Shtraukh, Natalya Razumova, Nikolai Michurin, Yuri Korvin-Krukovsky