Red Devils (1923)

Ajattelin joskus jättää Red Devilsin kaikista neuvostoliittolaisista mykkäelokuvista kokonaan välistä, mutta nyt näyttää pahasti siltä että tuli kuitenkin puolivahingossa koettua tämäkin. Syynä tietysti se, että kyseessä on jälleen yksi toistaitoisen Ivane Perestianin tekeleitä, mutta tälle on olemassa vielä useita jatko-osiakin - vielä saman kaverin ohjaamana. Nyt kun otin yhden käsittelyyni, joudun valitettavasti katsomaan ja arvostelemaan ne loputkin. Argh!

Red Devils on vähän kuin kommunistinen versio sellaisesta reaganilaisen ajan taatusta paranoiaklassikosta kuin Red Dawn, jossa joukko nohevia lukiolaisia puolusti isämmaata kommunisteilta. Tässä tapahtumat vain on sijoitettu Venäjän sisällissodan aikaiseen Ukrainaan ja kommunistit ovatkin sankareita.

Varsinainen tarina alkaakin kun joukko Nestor Mahnon johtamia anarkisteja hyökkää maalaiskylään ja panee sen matalaksi kolmea reipasta punanuorta lukuun ottamatta. Nestor Mahno oli siis kuuluisa ukranainalainen anarkisti, joka taisteli mustan armeijansa kanssa bolsevikkeja vastaan, mutta joutui lopulta alakynteen ja pakosalle. Aiheesta on tehty Suomessa tunnettu musikaalikin.

Red Devilsiä katsellessa tulee ainakin nopeasti selväksi, että toisin kuin ohjaajan edellisiä teoksia, tätä ei melkeinpä pysty alkuunkaan ymmärtämään pelkästään katsomalla kuvia vaan juoni ja dialogi sellaisenaan vaativat vähintään kunnollisen käännökseen tai katsojalta hyvän kielipään avautuakseen hiukkaakaan. Kuvallinen kerronta on tälläkin kertaa niin peruskamaa kuin olla voi, mutta toisiaan seuraavat kohtaukset tuntuvat toisiaan hyvinkin sattumanvaraisilta eikä juonessa tai hahmoissa tunnu olevan muutenkaan mitään pintaa syvempää persoonaa.

Tiettävästi Red Devils onkin improvisoitu ilman mitään turhia käsikirjoituksia sun muita ja kaikki teksti on vain lisätty jälkikäteen selittämään edes auttavasti tapahtumia. Tietynlainen sekavuus ja suunnittelemattomuus tästä kyllä paistaakin, mutta komeat joukkokohtaukset pelastavat mikä pelastettavissa on.

Niin siinä sitten kävi, ettei tästäkään paljastunut mitään kadonnutta timanttia vaan jälleen kerran pelkkä ansaitusti unohdettu ja pölyttynyt seikkailusekoilu. Aikoinaanhan tämä onkin ilmeisesti ollut jonkinlainen klassikko- ja menestysteos ainakin kotimaassaan. En vain itse alkuunkaan ymmärrä miksi.



Arvio: 2/5



KRASNYE DUAVOLYATA, 1923 Neuvostoliitto
Ohjaus: Ivane Perestiani
Käsikirjoitus: Ivane Perestiani, Pavel Blyakhin
Näyttelijät: Pavel Yesikovsky, Sofia Josephey, Cador Ben Salim