Yksinkertainen tapaus (1932)

Tämä elokuva onkin sitten luovan uransa huipulla olleesta kuuluisasta ohjaajastaan huolimatta jo siinä määrin harvinaisuus, ettei tästä löydy juurikaan tietoa sen vertaa että osaisi kertoa paljoakaan suoraan tämän taustoista tai juonesta. Edes äskettäin hankkimani Denise J. Youngbloodin aihetta käsittelevä kirja ei mainitse tätä kuin ohimennen nimeltä, joten kontekstin hahmottaminen on tässä tapauksessa pahuksen vaikeaa.

Mitä olen saanut nopealla tutkimuksella selville, Yksinkertainen tapaus syntyi Vsevolod Pudovkinin vastauksena kritiikkiin Myrsky yli Aasian "massojen kosiskelusta" ja tästä pitikin tulla paitsi ohjaajansa kokeellisin ja vaikeaselkoisin teos, myös miehen ensimmäinen äänielokuva, mutta massiivisten teknisten ongelmien ja kömpelön neuvostoliittolaisen ääniteknologian vuoksi viimeisestä jouduttiin lopulta luopumaan.

Yksinkertaisen tapauksen ilmestymisaikoihin poliittinen ilmasto oli kuitenkin ehtinyt jo muuttumaan ja kaikkeen kokeellisuuteen alettiin valtion taholta suhtautua äärimmäisen negatiivisesti. Kun yleisökään ei ymmärtänyt tämän kokeellista kerrontaa, ajautui Pudovkinin elokuva lopulta täydelliseen unohdukseen. Sen verran tiedän, että tätä on joskus näytetty Suomessa ehkä jonkun elokuvakerhon yksityisnäytöksessä tai festareilla, mutta tarkempia yksityiskohtia en tälle löytänyt.

Huhhuh, tulipahan taas tarinoitua. Tarina löytyy oikeasti itse elokuvastakin, mutta tekstityksen ja referaatin puutteen vuoksi saatoin ymmärtää sen myös vähän väärin. Ilmeisesti tässä on jonkinlainen yksinkertainen moralisoiva kertomus kolmesta sotavuosien toveruksesta ja myöhemmin näiden parisuhteista ja perheistä. Yksi miehistä onkin kiinnostunut toisesta naisesta, mutta kahden puun paheksunta saa miehen muuttamaan mielensä.

Rehellisesti sanottuna varsinainen juoniosuus taitaa olla tämän heikointa antia, joten ei siitä sen enempää. Koska kyseessä on kokeellinen elokuva, on kaikenlainen ylenpalttinen tyylittely tällä kertaa pääosassa ja se on kuulkaas kaunista katseltavaa se. Alussa esimerkiksi nähdään minuuttikaupalla Pudovkinin edellisestä tutulla salamannopealla sarjatulileikkauksella ja montaasilla editoitua komean räjähtävää sotaa niin ettei paremmasta väliä.

Sotakohtauksia seuraa pitkä ja samalla hengästyttävän upea jakso, jossa kuvataan elämän voittoa taistelun kuolettamasta maaperästä erilaisten kasvien ja antaumuksen runollisesti  nopeutetun, hidastetun ja takaperin kuvatun vesisateen avulla. Näitä samaisia luonnoilmiöitä myös rinnastetaan elokuvan ihmissuhteisiin ja muihin elämän pieniin ilmiöihin ja sattumuksiin.

Varmasti moni tämän myöhemmin katsova on seuraavasta eri mieltä, mutta itsestäni kyseessä on ehkä Pudovkinin aliarvostetuin yksittäinen elokuva ja taatusti yksi ylenkatsotuimmista neuvostoliittolaisista mykistä noin ylipäänsä. Turhasta parisuhdehutusta saa aikamies vain päänsärkyä, mutta keskivaiheilla tuleva rohkean komea ja onnistunut kokeilu yhdistettynä vauhdikkaisiin sotakohtauksiin onnistuu ainakin omalla kohdallani paikkaamaan tarpeeksi puutteita, jotta tälle uskaltaa hyvällä omallatunnolla antaa vaikka neljä tähteä.



Arvio: 4/5



PROSTOY SLUCHAY, 1932 Neuvostoliitto
Ohjaus: Vsevolod Pudovkin
Käsikirjoitus: Mihail Koltsov, Vsevolod Pudovkin
Näyttelijät: Aleksandr Baturin, Aleksandr Tšistjakov, Anatoli Gortšilin, Anna Tšekulajeva, Ivan Novoseltsev, Jevgenija Rogulina, Marija Belousova, V. Kuzmitš, Vladimir Uralski