Saba (1929)

Monen monta tylsää ja keskinkertaista georgialaista elokuvaa takana tälle päivälle, ehkä jo muutama liikaakin. Oikeasti näiden katsominen alkaa jo painaa vähän päälle, sillä tuntuu turhauttavalta pakottaa itseään tarkastelemaan jotain puolivillaista sössöä pelkän tekomaan perusteella, saati sitten alkaa kirjoittamaan jokaisesta.

Omituinen kosminen seikkailuni Georgiassa tuotti kuitenkin tällä kertaa kronologisessa mielessä varhaisimman tuntemani aliarvostetuksi helmeksi laskettavan maasta tulevan elokuvan nimeltä Saba. Tämän ohjaaja Mihail Tšiaureli on jo aiemmin kohdattu näyttelijän roolissa Ivane Perestianianin elokuvissa, mutta mies päättikin myöhemmin alkaa luoda uraa ohjaajana - ja jälkeä myös tunnetusti tuli. Siitä lisää myöhemmin.

Saba on tarina tbilisilaisesta juoppolallista nimeltä Saba. Saba tapaa viettää aikaansa juhlien ja juopotellen lähikapakoissa vaimon ja lapsen kärsiessä kotona isännän laiminlyönnistä ja hulinoinnista. Erään kerran Saba menee sikailuissaan vähän turhan pitkälle ja vaimo lapsineen päättää ottaa hatkat. Lopulta Saba kuitenkin ymmärtää virheensä ja hakee apua.

Tiedetään, tiedetään. Kyseessä on alkoholinvastainen propagandaelokuva, jonka tarkoitus on lähinnä kannustaa ihmisiä raittiisiin elämäntapoihin. Luonnollisesti tässä onkin paljon perinteistä moralisointia ja lopussa vähän yliampuva aatteellinen loppukiteytyskin, mutta kaikessa mielikuvituksettomuudessaan kyseessä on kuitenkin varsin universaali, pätevästi rakennettu ja helposti lähestyttävä alkoholismista kertova melodraama varsin optimistisella ja viattomalla opetuksella, johon varmasti monen on nykyäänkin helppo yhtyä.

Shown Sabassa varastaa täydellisesti Tsiaurelin loistelias visuaalinen kerronta, joka taitaakin olla helposti parasta mitä tällä saralla on tullut muutamaan viikkoon nähtyä. Tämähän on tehty mykän elokuvan viimeisinä kuningasvuosina, joten tekijöillä on ollut käytettävissään ajan kehittynein tietotaito ja sitä on onneksi osattu myös käyttää monipuolisesti. Yksikään kohtaus koko elokuvassa ei esimerkiksi tunnu toistavan itseään, tempo vaihtelee tarinan intensiteetin mukaan, varjot ovat tyyliteltyjä ja dramaattisiä sekä alkoholin vaikutus on visualisoitu vääristävillä linsseillä, etc. Taidokasta kerrontaa, äärimmäisen helppo elokuva ymmärtää ilman käännöstäkin.

Ehkä ainut isompi ongelma tässä on lopussa tuleva pitkä kapakkakohtaus, joka näyttää muun elokuvan tavoin pahuksen hyvältä ja summaa hienosti alkoholismin syyt ja seuraukset, mutta päähenkilö yhdessä juonen kanssa unohtuvat siinä pitkäksi aikaa täysin taka-alalle. Tätä kohtausta olisi voinut helposti leikata minuuttikaupalla tai keksiä tarinan henkilöille jotain juopottelua ja tappelemista mielekkäämpää tekemistä. Tällaisenaan kohtaus vain pitemmän päälle pitkästyttää.

Saba on vihdoin ja viimein onnistunut, hieno, georgialainen mykkäelokuva. Tarinan suhteen tässä ei ole häivääkään mielikuvitusta, mutta Tsiaurelin tekninen osaaminen ja silkka kerronnan taso riittävät ainakin omalla kohdallani paikkaamaan varsinaisen juonen heikkouksia. Monelle neuvostoelokuvalle poikkeuksellisesti Sabasta jää vielä ihan hyvä mielikin.

Tätä lisää.



Arvio: 4/5



SABA, 1929 Neuvostoliitto
Ohjaus: Mihail Tšiaureli
Käsikirjoitus: Arsen Aravski, Grigori Arustanov, S. Alkhazishvili
Näyttelijät: Aleksandre Jaliashvili, Eka Chavchavadze, L. Januashvili, Veriko Anjaparidze