maanantai 4. kesäkuuta 2018

Lace (1928)


Sergei Jutkevitšin Lace eli ”Pitsi” on hyvin vähän tunnettu elokuva, jota ei ole koskaan taidettu virallisia teitä meillä julkaista saati sitten kääntää. Tämä tarkoittaa ettei siitä taida olla saatavilla minkäänlaista kunnollista käännöstä tai tekstityksiä edes englanniksi ja tarinan pienet yksityiskohdat menivät ehkä itseltäni siksi vähän sivu suun. Onneksi kyseessä on kuitenkin sen verran visuaalinen teos, että tämän pystyy katsomaan ja ainakin pääosin myös ymmärtämään helposti vaikkei itse tekstistä selvää juuri saisikaan. Näin kuuluu elokuvat tehdä.
Mitä selkoa sain, elokuvan tarina sijoittuu pieneen venäläiseen kyläseen ja pitsitehtaalle, jonka leivissä työskentelevä nuoriso jakautuu joukosta piirretyn kiusallisen pilakuvan vuoksi kahteen leiriin. Leikkimielistä tyyliä tähän on selvästi haettu amerikkalaisista komedioista, joten mistään kauhean vakavasta turhan jähmeästä nyrpistelystä ei suinkaan ole kysymys.

Kuten jo totesin, kyseessä on erittäin visuaalinen elokuva joka hyödyntää huomattavan monipuolista kirjoa erilaisia oman aikansa tekniikoita ja kikkoja. Leffan ensimmäiset parikymmentä minuuttia toivat vahvasti mieleen Boris Barnetin ensimmäiset ohjaukset, etenkin Talo Trubnajalla. Kuvaus on alusta asti mielenkiintoista seurattavaa ja erilaisia veikeitä kuvallisia gageja pystyy bongaamaan melkein kohtauksesta kuin kohtauksesta.
Loppua kohden meno vain paranee kun vähän ohkainen tarina alkaa päästä vauhtiin ja mukaan eksyy jos jonkinlaisia vääristäviä linssejä, tyyliteltyjä varjoja, mekaanisia kojeita ja päällekkäisiä kuvia. Mielenkiintoisin kohtaus on lopussa tuleva unijakso, jossa kaikenlainen luova hulluttelu ja kokeellisuus päästetään oikein kunnolla vauhtiin kuin jossain paremmassakin ranskalaisessa elokuvassa.
En todellakaan odottanut tästä kovinkaan hyvää, mutta sainkin yllättyä positiivisesti. Lace on erittäin positiivinen ja hauska pätkä, debyyttiohjaukseksi erittäin vakuuttavaa jälkeä. Kun vain tästäkin löytäisi joskus kunnollisen tekstitetyn version tai edes kunnollisen referaatin, jotta saisi tarinasta kaiken liikenevän ilon irti. Tällä haavaa sättisfäksöniä irtosi kuitenkin neljän tähden edestä. 
Pakko saada lisää Sergei Jutkevitšia.

Arvio: 4/5



KRUZHEVA, 1928 Neuvostoliitto
Ohjaus: 
Sergei Jutkevitš
Käsikirjoitus: Mark Kolosov, Vladimir Legoshin, Vladimir Mayakovsky, Yuri Gromov, Sergei Jutkevitš
Näyttelijät: Boris Poslavsky, Boris Tenin, Konstantin Gradopolov, Nina Shaternikova, Pyotr Savin

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tässä blogissa minä olen herra ja hidalgo. Älä pidä muita jumalia, äläkä myöskään roskasta kommenttiosiota.