Possession (1981)

Ex-vakooja Mark saapuu kotiinsa Länsi-Saksan puoleiseen Berliiniin. Eletään kylmän sodan hyytävimpiä, tulenarimpia ja vainoharhaisimpia aikoja. Markin suhde etäiseksi kasvaneeseen vaimoon ja parin yhteiseen poikaankin on omituisen kylmä ja byrokraattinen, vainoharhainen.

Pikkuhiljaa Markille alkaa valjeta, että emännällä onkin nyt elämässään toinen tai useita muita miehiä ja Mark itse on jäänyt poissaolevana auttamatta täysin paitsioon, mikä suistaa parisuhteen vain entistä painajaismaisimmille urille. Ajan kuluessa väkivalta ja riitely vain yltyvät entisestään eikä kurimukselle näy loppua. Pahaa aavistamaton katsoja jää auttamatta kaiken tämän ahdistavan parisuhdehelvetin keskelle.

Mutta vieläkin paranee. Markin vaimo nimittäin elää salaa täydellistä kaksoiselämää, jossa kotirouvan vastineena nähdään emäntä keskellä kaikkia ihmiskunnan paheita ja hulluutta yhdistelevää lihaksi tullutta sairasta sadistista fantasiaa, joka elokuvan edetessä vain yltyy yltymistään.

Ajattomista käytännön erikoistehosteista tässä vastasi muuten kaveri nimeltä Carlo Rambaldi, joka useimmille on varmasti tutumpi alkuperäisen Alienin ja E.T.:n takaa. Aikansa kovimpia nimimiehiä erikoistehosteiden saralla ja sen myös huomaa jäljestä.

Lopussa Possession muuttuu vielä aikansa ydinsodanpelkoa hyödyntäväksi doppelganger-kauhuksi. Perinteisesti kaksoisolennon kohtaaminen johtaa tuhoon ja kuolemaan, mikä tässä yhteydessä voidaan ymmärtää myös jonkinlaiseksi kannanotoksi oman aikansa systeemiä kohtaan. Ohjaajahan tunnetusti joutui toistuvasti viranomaisten sensuroimaksi ja kiusaamaksi niin koti- kuin ulkomaillakin.

Mitenkään erityisen syvällisyyksiin menemättä tulkoon vielä erikseen kehuttua tämän ilmiömäisen loistavia näyttelijäsuorituksia, synkeiden ja rapistuneiden kuvauskohteiden valintaa sekä Zulawskin itsensä näppärää ja omintakeista pitkien otosten ja liikkuvan kameran kuvausta. Taisin katsoa tämän jo kolmannen tai neljännen kerran, mutta näistä jaksaa aina vain nauttia enemmän ja enemmän.

Possession ei todellakaan ole mikään perinteinen vilkkuvilla valoilla ja kovilla äänillä säikyttelevä Hollywood-kauhuilu vaan aidosti surrealistisia sävyjä omaava parisuhdepainajainen, jota ei ehkä järjellä pysty ymmärtämään, mutta tunteilla senkin edestä. Andrzej Zulawskin taidonnäyte kiipii yhä tehokkaasti ihon alle vielä lähes nelisenkymmentä vuotta ilmestymisensä jälkeen. Mitään täysin samanlaista ei varmaan ole koskaan tehtykään, eikä suurella varmuudella todennäköisesti tullakaan tekemään.



Arvio: 5/5



POSSESSION, 1981 Ranska, Länsi-Saksa
Tuotanto: Marie-Laure Reyre
Ohjaus: Andrzej Zulawski
Käsikirjoitus: Andrzej Żuławski, Frederic Tuten
Näyttelijät: Carl Duering, Heinz Bennent, Isabelle Adjani, Johanna Hofer, Margit Carstensen, Sam Neill