sunnuntai 3. kesäkuuta 2018

Tokion sydän (1931)


Eikö olekin surku ja sääli, että vaikka Yasujiro Ozua on tullut jo toista viikkoa katsottua, vielä ei ole toistaiseksi astellut kertaakaan vastaan edes etäisesti miehen tavaramerkkidraamoja muistuttavia teoksia?
No, tällä kertaa allekirjoittaneella on vihdoin hyviä uutisia: käännöksestä riippuen Tokyo Chorus tai Tokion sydän nimittäin on ensimmäisiä, ellei jopa ensimmäinen Ozun tunnistettavista perhetarinoista. Samalla tätä yleensä pidetään ensimmäisenä todella merkittävänä ja kypsänä ohjaajansa teoksena, suorastaan läpimurtona kotimaassaan.
Tokion sydän alkaa optimistisella kuvauksella päähenkilön kouluvuosista, mutta loikkaa nopeasti muutamaa vuotta eteenpäin, tylsään työmiehen arkeen. Tarinan päähenkilö, vakuutusyhtiössä työskentelevä herra Okajima on nyt naimisissa ja perheellinen mies. Puolustettuaan vanhempaa työntekijää esimiestään vastaan hän saa kuitenkin potkut, mikä tietää ongelmia koko perheelle. Eletäänhän lama-aikaa ja huonommatkin työt ovat pahasti kiven alla.

Heti ensimmäisistä kohtauksista pystyy näkemään selvästi Ozun suurimman inspiraationlähteen, King Vidorin paria vuotta aiemmin ilmestyneen tavallisen kansalaisen elämän huolista ja murheista elämää suurempaa draamaa repineen Kansan miehen. Tässä on jopa muutama kohtaus suoraan napattu suoraan tuosta samaisesta elokuvasta, alkaen vaikka eräästä kohtauksesta jossa työttömäksi päätynyt päähenkilö työllistyy mainosbanderollin heiluttajaksi.
Mutta kyseessä ei kuitenkaan ole mikään plagiaatti tai silkka muiden ohjaajien tyyliä orjallisen uskollisesti toistava kopio Ozun aiempien tuotosten tapaan, vaan ohjaajan oma persoonallisuus loistaa tästä selvästi. Myöhempiä Ozun elokuvia nähneille tietyt kuvat ja lubitschmainen vähäeleisen ironinen huumori tuovat todennäköisesti jo mieleen miehen tunnistettavan tyylin - nähdäänpä tässä jopa muutamia tatamiotoksiakin!

Näyttelijöistäkin tässä kokoontuu jälleen kerran koko joukko Ozun myöhempien elokuvien tunnistetttavista kasvoista Takeshi Sakamotosta ja Choko Iidasta lähtien. Okajiman perheen toisen lapsen esittäjä, kuvausaikaan 6-vuotias Hideko Takamine näytteli myöhemmin pääosaa Mikio Narusen Nainen nousee portaita -elokuvassa, jonka arvostelin jo aiemmin. Pääosaa esittävälle Tokihiko Okadalle kävi ohraisemmin: mies kuoli tuberkuloosiin vain paria vuotta tämän jälkeen.
Tokion sydän on tähänastisista ozuista helposti parhaita ja sympaattisimpia tapauksia. Sen kuvaus on jo lähellä sitä mitä pitääkin, amerikkalaiset vaikutteet alkavat olla parista lainauksesta huolimatta jo vähemmällä ja tietty virkistävä realistisempi perhekuvaus oli miehellä hallussa jo varhain. Tokion sydän on viihdyttävä, laadukas arjen draama, mutta varaa parantaa ja hioa tyyliä oli tämänkin jälkeen vielä roimasti.


Arvio: 4/5


TOKYO NO KORASU, 1931 Japani
Tuotanto:-
Ohjaus:
Yasujiro Ozu
Käsikirjoitus: 
Kôgo Noda, Komatsu Kitamura
Näyttelijät: Chouko Iida, Emiko Yagumo, Hideko Takamine, Hideo Sugawara, Isamu Yamaguchi, Kenichi Miyajima, Reiko Tani, Takeshi Sakamoto, Tatsuo Saito, Tokihiko Okada

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tässä blogissa minä olen herra ja hidalgo. Älä pidä muita jumalia, äläkä myöskään roskasta kommenttiosiota.