Flunky, Work Hard! (1931)

Nyt kun Kenji Mizoguchin tuotanto on tyylillä taputaltu, lienee vihdoin aika siirtyä japanilaismestareista tuntemattomimman ja obskuureimman pariin. Mikio Naruse on melkoinen mysteerimies, jonka elokuvia ei länsimaihin virallisia teitä ole muutamia kaikkein nimekkäimpiä klassikoita lukuun ottamatta liiemmin koskaan päätynyt eikä ohjaajasta kovin paljoa kirjallisuuttakaan tunnu löytyvän ehkä jotain Catherine Russellin erinomaista opusta lukuun ottamatta. Tähän on esitetty toisinaan syyksi ettei Narusella koskaan ollut samanlaista selvästi tunnistettavaa tyyliä kuin Ozulla ja Mizoguchilla aikoinaan, toisaalta ohjaaja oli myös legendaarisen sisäänpäinkääntynyt ja ujo, joten miehen sielunelämästä ei käytännössä ole varmaa tietoa edes tämän perheellä tai lähimmillä työtovereilla, ainoastaan ulkopuolisia tulkintoja ja analyysejä.

Varmuudella vaatimattomissa olosuhteissa lapsuutensa elänyt Mikio Naruse kuitenkin aloitti uransa eräänlaisena hanttityöläisenä elokuva-alalla 20-luvun alussa ja päätyi lopulta ohjaamaan aikanaan muodikkaita Chaplinin tuotannosta ammentavia keskiluokkaiselle yleisölle suunnattuja tragikoomisia nansensu-komedioita, joista vain tämä yksilö on säilynyt sellaisenaan meidän päiviimme.

Flunky, Work Hard on 30-luvun alun kiihtyvää vauhtia modenisoituvaan Tokioon sijoittuva tarina vakuutusmyyjän perheestä. Perheen isä yrittää lyhärin ajan kaupata henkivakuutuksia suurperhettä kaitsevalle rikkaalle rouvalle. Miehen oma poika kuitenkin riitautuu rouvan lasten kanssa, mistä isä suuttuu ja vaatii poikaansa pyytämään anteeksi. Ohjaajalle varsin tyypilliseen tapaan lopetus on kaikkea muuta kuin itsestään selvän onnellinen.

Ensimmäisistä kohtauksista lähtien tästä näkee selviä yhtäläisyyksiä Yasujiro Ozun vuotta myöhemmin ilmestyneeseen Synnyin, mutta... -klassikkoon. Miljöön, ajan ja paikan lisäksi tässäkin on kyse isän ja pojan suhteesta sekä varallisuuden erottamista, elämäkohtaloihinsa täysin voimattomista ihmisistä lubitschmaisen ironisella huumorilla höystettynä. Narusea kritisoitiinkin aikoinaan liian ozumaiseksi, mutta tässä tapauksessa vaikutteet lienevät menneen toisin päin.

Kaikkein huomattavin kohtaus koko elokuvassa tulee lopussa, jossa muuten varsin tavanomainen komedia muuttuu yhtäkkiä tragediaksi ja Naruse soveltaa dramatisoinneissaan jonkun Dziga Vertovin aiempien elokuvien lennokkaita kokeellisia trikkejä ja leikkauksia. Mitä olen lukenut, tämän pitäisikin olla vanhemmiten säästäväisyydestään tarkan ohjaajan uran kokeellisimpia töitä.

Joku muu varmaan on tästäkin toista mieltä, mutta itse pidin Flunky, Work Hardista aivan erityisen paljon; Naruse oli selvästi joka suhteessa erinomaisessa iskussa jo aivan uransa alkupäässä. Harvassa täyspitkässä elokuvassakaan kuitenkaan nähdään yhtä vähäeleisen nokkelaa ja älykästä huumoria kuin tässä, mikä jo yksinään on suuri ansio ainakin omissa silmissäni.



Arvio: 4/5



KOSHIBEN GANBARE, 1931 Japani
Ohjaus: Mikio Naruse
Käsikirjoitus: Mikio Naruse
Näyttelijät: Seiichi Kato, Shizue Akiyama, Tokio Seki, Tomoko Naniwa