Munekatan sisarukset (1950)

Munekatan sisarukset taitaa olla koko Yasujiro Ozun sodanjälkeisen tuotannon vähiten arvostetuttuja ja tunnettuja teoksia, sekä muutenkin miehen tyylin tuntien melkoinen kummajainen. Tämän kuvaamisen aikoihin Japaniin oltiin perustettu kokoaan uusi elokuvastudio ja Ozu palkattiin aikansa tähtiohjaajana sen leipiin työstämään filmatisointia Jiro Osaragin suositusta melodramaattisesta romaanista, joka kertoo kahdesta siskoksesta joista nuorempi yrittää saattaa vanhempaa yhteen tämän nuoruudenrakkauden kanssa tämän alkoholisoituneen hulttiomiehen kuoltua.

Oman kertomansa mukaan tämän elokuvan teko oli kokemuksena Ozulle joka suhteessa täysin erilainen kuin mihin mies oli Shochikulla tottunut. Ohjaaja on itse monesti kommentoinut kirjoittavansa mieluummin elokuvansa itse vakiokäsikirjoittajansa Kogo Nodan kanssa alusta asti puhtaalta pöydältä ja yleensä valmiiksi mielessään oleville näyttelijöille, mutta tällä kertaa mies joutuikin nurinkurisesti etsimään valmiiden hahmojen rooleihin sopivia näyttelijöitä ja osin muokkaamaan tekstiä omille suosikeilleen sopivammaksi.

Sitten on tietysti kysymys tämän juonellisesta rakenteesta, jota Ozu elokuvissaan tyypillisesti pyrki välttämään. Ozun realismiin yleensä kuului olennaisena osana jokaisen kohtauksen täydellinen itsenäisyys ja keinotekoisen teatterimaisen juonellisuuden täydellinen kaihtaminen, mistä syystä ohjaaja ei yleensä tehnyt filmatisointeja valmiista teksteistä. Munekatan sisarukset edustaakin Ozun uran harvoja poikkeamia tästä avainperiaatteestaan.

Oman ongelmansa elokuvalle tuotti jättimäinen budjetti - suurin mitä Japanissa siihen aikaan oltiin nähty. Iso raha toi mukanaan studion ja rahoittajien tiukemman kontrollin ja paineet koettaa miellyttää suurempaa massaa. Edellisestä johtuen ohjaaja ei tiettävästi edes saanut aiemmista töistään poiketen tätä tehdessään valita tai suunnitella omia lavastuksiaan, vaan joutui myöntymään studion johtajien valmiisiin päätöksiin. 

Länsimaiselle katsojalle etäiseksi jäävä tarina itsessään tuntuu Ozun elokuvaksi aivan liian melodramaattiselta ja tunteilevalta, miehelle tyypilliset hienovaraiset vihjailutkin ovat tässä aivan liian ilmiselviä ja väkisin väännetyn oloisia. Siskoksista toinen esimerkiksi pukeutuu perinteisiin japanilaisiin vaatteisiin ja toinen nykyaikaisiin länsimaisiin. Kyseessä on jälleen perinteinen ”uusi & vanha” -kahtiajako, joka näissä elokuvissa aina on, mutta liiankin itsestäänselvästi toteutettuna.

Selvästikään Ozulla ei Munekatan sisaruksia tehdessään ollut sydän täysin mukana ja tietty haluttomuus näkyy ja paistaa aivan kaikesta. Kuvauksellisesti tässä on paikka paikoin havaittavissa tuttua Ozu-fiilistä, mutta tässäkin suhteessa kokonaisuus tuntuu hyvin vajaalta.

Munekatan sisarukset on helposti Ozun komean filmografian heppoisimpia ohjaustöitä. Huonoksi ei tätä ehkä kehtaa ihan mennä moittimaan, mutta verrattuna kaikkeen mitä mies on urallaan ennen ja jälkeen tätä tehnyt, Munekatan sisarukset on kyllä melkoinen pettymys. Ohjaaja itsekin teki selvästi elokuvansa epäonnistumisesta omat johtopäätöksensä, palasi tämän päätteeksi takaisin Shochikulle, eikä enää tehnyt elokuvia muille studioille ennen vuoden 1959 Kiertolaisia.

Arvio: 3/5



MUNEKATA KYODAI, 1950 Japani
Tuotanto: Hiroshi Higo, Eisei Koe, Hideo Koi
Ohjaus: Yasujiro Ozu
Käsikirjoitus: Jiro Osaragi, Kôgo Noda, Yasujiro Ozu
Näyttelijät: Chishû Ryû, Hideko Takamine, Ken Uehara, Kinuyo Tanaka, Sanae Takasugi, Sô Yamamura