Santa Sangre (1989)

"Minä kohotan käteni sinun puoleesi, sieluni janoaa sinua kuin kuivunut maa...
Sinun puoleesi minä käännyn -- opeta minulle tie, jota kulkea!" - Psalmi 143:6,8.

Alejandro Jodorowskyllä oli taito tallella vielä viitisentoista vuotta edellisen mestariteoksen jälkeen. Vähän yllättäen uskonnolliseen mystiikkaan ja klassiseen surrealismiin erikoistunut maestro päättikin tällä kertaa tehdä oman näkemyksensä klassisesta sarjamurhaaja-elokuvasta perinteisen hengellis-surrealistisen sijaan. Vähän vähemmän yllättäen miehen käsistä syntyi jälleen yksi mestariteos, tällä kertaa italialaisin voimin.

Fenix on sirkuksessa syntynyt veitsenheittäjän poika, jonka äiti on kädetöntä neitsyttä ja pyhää verta palvovan kultin johtaja. Kun Fenixin äiti kerran yllättää tämän isän tatuoidun naisen kanssa, seuraa verinen yhteenotto jonka seurauksena äiti menettää kätensä ja isä henkensä. Tapauksesta järkyttynyt Fenix päätyy vuosikausiksi mielisairaalaan.

Vapauduttuaan mielisairaalasta Axel Jodorowskyn esittämä aikuinen Fenix päätyy takaisin äitinsä hoiteisiin, mutta tällä kertaa poika joutuu symbolisesti hoitamaan äitinsä käsien virkaa näkymättömissä tämän selän takana. Valitettavasti äiti sattuu olemaan myös äärimmäisen mustasukkainen ja käsien tehtäväksi tulee myös Fenixin elämään astuneiden naisten surmaaminen.

Fenixistä tulee toisin sanoen sarjamurhaaja.

Santa Sangre on Jodorowskyn elokuvaksi poikkeuksellisen selkeä ja johdonmukainen, huomattavasti helpompi katsoa kuin miehen kolme ensimmäistä surrealistisempaa kokopitkää. Surrealismin sijaan tässä onkin kyse fellinimäisestä runollisuudesta ja monenlaisen symboliikan viljelemisestä suoranaisen hulluttelun ja happotrippien sijaan.

Tässä esimerkiksi vähän Jodon perussymboliikkaa: Fenixin paras ystävä on mykkä tyttö nimeltä Alma, jonka tiet eroavat Fenixin kanssa alussa, mutta jotka kohtaavat jälleen lopussa. Alma siis tarkoittaa sielua ja ainakin itse olen kuullut psykopaatteja kutsuttavan sieluttomaksi ihmisiksi. Do the math.

Ja mitä tulee itse runollisuuteen, kyseessä on kaikkea muuta kuin rujo tai ruma tai nihilistinen väkivaltaeepos tyypillisen aikansa kauhurainojen tapaan. Niistä poiketen Jodorowskyn visio on hyvin lämmin, mutta surumielinen, suorastaan kaunis kuvaus syyttömänä syntyneen traagisen sankarin ajautumisesta egomaanisen äitinsä uhriksi ja henkilökohtaisen enkelinsä pelastamaksi.

Jodorowsky ei elokuvallaan halua julistaa pahaa, vaan puolustaa kaikkea hyvää ja kaunista. Siinä Santa Sangeen idea pähkinänkuoressa.

Muistan katsoneeni tämän viimeksi joskus teininä ja pienen alkuhämmennyksen jälkeen pitäneeni tästä kovastikin. Nyt, toisella kerralla suorastaan rakastin tätä elokuvaa, ja se nousikin helposti omien kauhuelokuvasuosikkieni kärkikolmikkoon, siitäkin huolimatta että kyseessä on kauhua vain tiettyyn rajaan asti.

Alejandro Jodorowskyn visiot ovat genrerajat ylittävää tavaraa.

Mestariteos.



Arvio: 5/5



SANTA SANGRE, 1989 Meksiko, Italia
Tuotanto: Claudio Argento
Ohjaus: Alejandro Jodorowsky
Käsikirjoitus: Roberto Leoni, Alejandro Jodorowsky, Claudio Argento
Näyttelijät: Axel Jodorowsky, Blanca Guerra, Guy Stockwell, Sabrina Dennison, Thelma Tixou