Kiertolaiset (1959)

Yasujiro Ozu oli nero. Mitä muuta tässä vaiheessa voi enää muuta sanoa? Olen tainnut todeta tämän saman jo tähän mennessä jokaisen miehen elokuvan arvostelun alkukappaleessa, mutta Ozulla riitti poikkeuksellisesti itsekuria ja määrätietoistuutta pidättäytyä johdonmukaisesti vanhoissa toimiviksi havaituissa tempuissa ja tekniikoissa ihan äärimmäisyyksiinkin asti. Näyttelijät näissä elokuvissa ovat lähes aina samat, tarinat ovat pieniä variaatioita lukuun ottamatta täysin toistensa kaltaisia ja samat teekupposetkin ovat kiertäneet Ozun elokuvia jo mykän elokuvan ajoista asti. Kiertolaisetkin on asiaankuuluvasti jälleen remake miehen 30-luvun puolivälissä tehdystä A Story of Floating Weedsistä, mutta vieläkin paremmin.

Kiertolaisten tarina sijoittuu Japanin rannikolla sijaitsevaan pieneen kyläseen, kuumalle kesäviikolle vuoteen 1958. Kiertävä teatteri on saapunut kylään pitämää esitystään. Teatterin päätähti Komajuro on päättänyt käyttää tilaisuutta käydäkseen tapaamassa vanhaa rakastajartaan ja näiden salaista yhteistä lasta. Lapsi ei tiedä Komajuron olevan isänsä vaan kutsuu pitää tätä vain setänään. Komajuron nykyinen kumppani ei ole vanhan ukon vierailusta ollenkaan mielissään vaan päättää puuttua miehen ja tämän perheen yhteiseen elämään. Tästä alkaa elokuvan keskeinen konflikti.

Kiertolaisia pidetään yleensä Yasujiro Ozun parhaana ohjauksena heti mahtavan Tokyo Storyn jälkeen eikä tätä katsoessa jää syykään epäselväksi. Heti ensimmäisistä kohtauksista lähtien katsojan eteen asetellaan toinen toistaan täydellisempiä kuvia pienestä rannikkokaupungista. Ozun elokuvissa kuvaus on tyypillisesti muutenkin äärimmäisyyksiin hiottua, mutta tällä kertaa kaikki on osunut nappiinsa aivan erityisellä tavalla. Näitä visuaalisia tekniikoita on hankala sanallisesti selittää, joten jätän tämän lukijan itsensä katsottavaksi ja ihailtavaksi.

Ensinnä kuvasommittelun lisäksi tässä iskee silmään elokuvan värien käyttö. Muistan joskus kuulleeni tai lukeneeni jostain tarinaa, että tässä käytettiin jotain kokeellisempaa värikaustekniikkaa ja punainen väri korostuu sen vuoksi erityisen paljon. Tätä katsoessa voi vaikka ihan huvin vuoksi bongata jokaisesta kohtauksesta punaisia esineitä ja muita kiinnostavia yksityiskohtia. Niiden lisäksi kannattaa aina pitää silmä tarkkana erilaisten vihreiden ja sinisten esineiden varalta ja tutkailla Ozun kontrastien käyttöä. Se on kaikin puolin erittäin kaunista katseltavaa.

Tarina Kiertolaisissa on poikkeuksellisen voimakas ja synkkätunnelmainen. Siinä missä esimerkiksi Myöhäinen syksy oli lievästi sentimentaalinen ja Early Summer vähän melankolinen, tässä nähdään jopa oikeasti säväkkää ja vakavahkoa melodraamaa. Katsojan sympatiat ovat luonnollisesti Ganjiro Nakamuran virtuoosimaisesti esittämän ukon puolella. Pari vuotta myöhemmin ilmestyneestä Perhetarinasta tuttu Nakamura ei ole likimainkaan koominen, surumielinen tai japanilaisen vaatimaton hahmo vaan ukko jopa raivoaa, riehuu ja kiroaa perhe-elämänsä sabotoijaa.

Jos tästä pitää yksi ainut kohtaus jokaisen jokaisen nähdä, niin keskivaiheilla tuleva kohta, jossa Komajuro ja tämän rakastajatar puhuvat toisilleen käytävän vastakkaisilta puolilta vesisateen ruosikessa näiden välillä olevaa punaista sateenvarjoa. Tässä kohtauksessa yhdistyvät kaikki tämän elokuvan visuaaliset hienoudet, komeat näyttelijäsuoritukset ja tarinan sähköinen peruskonflikti.

Ei sille vaan kuulkaas mitään voi, että Kiertolaiset on Yasujiro Ozun ja maailman parhaita elokuvia. Koko leffassa ei vaan ole ainuttakaan heikkoa lenkkiä, täydellisyyttä vähäisempää kuvaa tai leikkausta tahi vaatimattomampaa näyttelijäsuoritusta. Ozu toistaa itseään jälleen totutulla hyvällä tavallaan viiden tähden veroisesti. Jos ajautuisin itse autiolle saarelle ja saisin valita mukaani kaksi Yasujiro Ozun elokuvaa, olisi Kiertolaiset omalla listallani vahvana ehdokkaana Tokyo Storyn lisäksi tiukkana kakkosena Tokyo Twilightin ohella.



Arvio: 5/5



UKIGUSA, 1959 Japani
Tuotanto: Masaichi Nagata
Ohjaus: Yasujiro Ozu
Käsikirjoitus: Yasujiro Ozu, Kogo Noda
Näyttelijät: Ayako Wakao, Chishû Ryû, Ganjiro Nakamura, Haruko Sugimura, Haruo Tanaka, Hikaru Hoshi, Hiroshi Kawaguchi, Hitomi Nozoe, Koji Mitsui, Kumeko Urabe, Machiko Kyô, Mantarô Ushio, Mutsuko Sakura, Toyoko Takahashi, Yosuke Irie