perjantai 22. kesäkuuta 2018

Ihmeellinen valhe (1929)


Upporikas ja yltäkylläisyyden elintason ympäröimä kuvankaunis kaunis Nina Petrovna (ihmeellinen Brigitte Helm!) huokailee tylsistyneenä pietarilaisen huvilansa parvekkeella nuorten upseerien marssiessa tämän puutarhan ohi. Huolimatta kaikesta varallisuudestaan ja statuksestaan tämän elämästä puuttuu se kaikkein tärkein: rakkaus.
Kaikki muuttuu kun Nina tapaa Rostoff-nimisen upseerin ja alempisäätyisen köyhän keikarin, johon tämä rakastuu palavasti ja jonka vuoksi tämä päättää hylätä entisen elämänsä upporikkaana hienostorouvana. Ninan aviomies, kenraali Beranoff, ei kuitenkaan ole moisesta ollenkaan mielissään vaan päätttää tuhota kilpailijansa ja pakottaa vaimonsa takaisin luokseen kierolla juonella.

Ihmeellisen valheen tapauksessa sopii siis jo kättelyssä unohtaa tekovuosikymmenen alkupään ekspressionistiset kokeilut kaikenlaisine synkistelyineen, sillä tällä kertaa kyseessä on etäisesti kamarielokuvien tyyliä kosiskeleva saippuaooppera sekä Asfaltin ohella yksi viimeisistä isoista saksalaisista mykistä ennen siirtymistä äänielokuviin.
Koska kyseessä on niinkin myöhäistä tekoa oleva teos, tämän tuotantoaikaan kaikenlainen 20-luvulla ja ennen sitä kehitelty elokuvatekniikka oli jo ehditty hiomaan täydellisyyteen ja vaikka Ihmeellinen valhe varsin tavanomainen melodraama onkin, ei tämän periaatteessa tarvitse teknisellä puolella juurikaan hävetä muiden aikansa nimielokuvienkaan rinnalla.
Tässä esimerkiksi nähdään jo täysin suvereenisti ja vaivattomasti hallittuja pitkiä liikkuvia otoksia ja kääntyileviä kameroita vähän Mark Donskoin ja Kenji Mizoguchin tulevan vuosikymmenen elokuvissa, lavastuksen ja puvustuksen lähennellessä rikkaudessaan ja yksitysikohtaisuudessaan jonkun Albatross Filmsin klassisten teosten tasoa muutamia illuusiota rikkovia selkeästi maalattuja studiolavasteita lukuun ottamatta.
Hanns Schwarzin Ihmeellinen valhe on komea joutsenlaulu saksalaisen mykkäelokuvan kulta-ajalle ja muutoinkin kaikin puolin erittäin onnistunut melodraama. Ilmeisesti tämä ei tasostaan huolimatta kuitenkaan ole ollut menestyksekkään ilmestymisvuosiensa jälkeen kovinkaan ihmeellisessä huudossa elokuvaharrastajien keskuudessa vaan Ihmeellinen valhe näyttäisi alkaneen niittää tasaisesti mainetta vasta joitakin vuosikymmeniä sitten uudelleenlöytymisensä ja -julkaisunsa myötä. Parempi kai myöhään kuin ei milloinkaan.



Arvio: 4/5



DIE WUNDERBARE LÜGE DER NINA PETROWNA, 1929 Saksa
Tuotanto: Erich Pommer
Ohjaus: Hanns Schwarz
Käsikirjoitus: 
Fritz Rotter, Hans Székely
Näyttelijät: Brigitte Helm, Ekkehard Arendt, Francis Lederer, Harry Hardt, Lya Jan, Michael von Newlinsky, Warwick Ward

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tässä blogissa minä olen herra ja hidalgo. Älä pidä muita jumalia, äläkä myöskään roskasta kommenttiosiota.