Early Summer (1951)

Early Summerin tarina sijoittuu perin ozumaiseen tyyliin keskiluokkaiseen japanilaiseen Mamiyan perheeseen, joka asuu yhdessä suuressa taloudessa usean sukupolven kesken. Tarinan varsinainen päähenkilö on jälleen Setsuko Haran esittämä kolmeakymmentä lähestyvä Noriko, jonka Mamiyan perhe toivoisi vihdoin ottavan uuden askelen elämässään, menevän naimisiin ja perustavan oman perheen. Tämän elokuvan Noriko eroaa Myöhäisen kevään hahmosta sikäli, että tässä hahmo sitoutuu uudenaikaisen rakkausavioliiton kautta perinteisen perheiden ja sukujen järjestämän vastaavan sijaan.

Olen nähnyt Early Summerin nyt kahdesti. Tätä edellisestä kerrasta lienee jo kymmenkunta vuotta aikaa, enkä oikeastaan muistanut tästä muuta kuin peruspremissin sekä tämän nousseen yhdeksi suosikkielokuvistani ja suosikkiozuistani heti Tokyo Storyn jälkeen. Syykin on varsin ymmärrettävä: kumpikin kuuluu samaan ”Noriko-trilogiaan” ja tämä on tehty vain pari vuotta kyseistä klassikkoa aiemmin, Yasujiro Ozun henkilökohtaisella kultakaudella. Teknisesti tämä taitaa vielä olla Ozun elokuvista edellistä kaikkein lähinnä, jopa näyttelijät ovat molemmissa pitkälti täysin samat vaikka tarinoilla ei kaksista yhteyttä olekaan Setsuko Haran esittämää Noriko-nimistä hahmoa lukuun ottamatta.

Tarinamielessä tämä kuitenkin eroaa Tokyo Storysta kuin yö päivästä, vaikka peruspremissi onkin melko samanlainen sen kanssa. Tällä kertaa kuvauksen kohteena ovat usean sukupolven ja perheen sisäiset jännitteet, matkustaminen ja perheenjäsenten ero. Elokuvan mittaan nähdään esimerkiksi paljon viittauksia juniin ja vanhempien hahmojen keskustelu sivuaa aihetta monessa kohtaa. Perheen lapsetkin leikkivät leikkijunilla ja vanhempien ihmisten tavoin naapuruston lapset kokoontumat muassaan omiin rientoihinsa. Kun isä ei suostu ostamaan leikkirataan jatkopaloja, lapset karkaavat hetkillisesti kotoa, mikä rinnastetaan lopussa Norikon naimisiin ja kodistalähtöön. Ozun yksinkertainen sanoma taitaakin olla, että vaikka tavat ja kulttuurit muuttuvatkin, ihmiset pysyvät aina samoina.

Vastaavat rinnastukset ja tiettyjen yksityiskohtien harkittu toisto ovatkin varsin tavanomaisia Ozun teoksissa varhaisvuosista lähtien.

Tätä elokuvaa arvostellessani olen tainnut jo kirjoittaa ainakin kymmenkunta Ozu-arvostelua ja käynyt läpi miehen tyypilliset kuvauskikat, joten niistä tuskin tarvitsee enää kauheasti alkaa erikseen saarnaamaan; Ozu on nimittäin tässäkin pikkutarkan uskollinen omalle tyylilleen. Jokainen kuva koko elokuvassa on äärimmäisen tarkkaan harkittu, kamera on aina pienessä kulmassa jakkaralla tai lattialla, näyttelijätkin puhuvat yleensä suoraan kameralle kuvakoon ollessa yleensä puolilähikuvan luokkaa.

Myöhäisen kevään lisäksi Early Summer taitaa vielä olla niitä harvoja miehen myöhäisemmän kauden elokuvia, joissa nähdään sekunninkaan verran liikkuvaa kameraa. Ozu nimittäin mieltyi äänielokuviin siirtyessään staattisiin otoksiin siinä määrin ettei mies vanhemmiten juuri muuta käyttänytkään. Sen suurempia yllätyksiä ei tästä teknisessä mielessä kai sitten löydäkään - mutta ei tarvitsekaan!

Early Summer on yksi Ozun suurista teoksista ja kuuluu edelleen ainakin henkilökohtaisiin suosikkeihini Tokyo Storyn, Kiertolaisten ja Tokyo Twilightin kanssa. Tässä kohtaa tosin miehen tapa kierrättää vanhoja ideoitaan alkoi tosin jo katsoessa tuntua takaraivossa, muttei vielä ikävällä tai turhauttavalla tavalla. Ilmeisesti Ozu haki toistollaan televisiosarjojen tapaista tuntua, kuin katsoisi saman perheen ja samojen ihmisten todellisuuspakoista muuttumatonta ja rentoa arkea päivä kerrallaan vuodesta toiseen hamaan loppuun asti. 

Ozu oli nero.



Arvio: 5/5



BANSHUN, 1951 Japani
Tuotanto: Takeshi Yamamoto
Ohjaus: Yasujiro Ozu
Käsikirjoitus: Kogo Noda, Yasujiro Ozu
Näyttelijät: Chieko Higashiyama, Chikage Awashima, Chishû Ryû, Ichirô Sugai, Kokuten Kodo, Kuniko Miyake, Setsuko Hara