tiistai 26. kesäkuuta 2018

Rouva Oyu (1951)


Meiji-kauden Japani, tyypillinen Mizoguchi-elokuvan aika ja paikka. Puuseppä Shinnosuken pitäisi päästä vanhan tavan mukaisesti naimisiin hyvän perheen tyttären kanssa ja tämä sattuu iskemään silmänsä elokuvan nimessäkin esiintyvään Oyuun, keski-ikää lähestyvään yksinhuoltajaäitiin ja leskeen. Asemansa vuoksi Oyun on kuitenkin kiellettyä mennä uusiin naimisiin, joten Shinnosuke päätyy naimaan tämän siskon saadakseen olla rakastamansa naisen lähellä.
Toisin sanoen Rouva Oyu on vähän kuin ohjaajan myöhempi Ristiinnaulitut rakastavaiset, mutta ilman länsimaisia vaikutteita. Tälläkin kertaa tarina kertoo vanhojen perinteiden ja sosiaalisten käytäntöjän kieltämästä rakkaudesta ja siitä seuraavasta tragediasta. Itse en vain juuri tällä kertaa lämmennyt varsin kemiattomalle romanssille vaan Junichiro Tanizakin alkuperäisteokseen perustuva rakkaustarina oli omaan makuuni ohjaajan elokuvien heikoimpia.

Mutta kuten tähän mennessä jo tavaksi on tullut, myös tällä kertaa visuaaliset avut paikkaavat erinomaisesti tarina- ja tunnetason puutteita. Jokainen kuva koko elokuvassa näyttää totuttuun tapaan kuin japanilaisen maalaustaiteen mestariteokselta. Oikeastaan tätä olikin paljon mielenkiintoisempaa seurata juuri tyylikkään visuaalisen kerronnan ja kauniin kuvauksen kuin itse ydintarinan ja näyttelijöiden vuoksi.
Vähemmän tunnettuna faktana Kenji Mizoguchi tuli joskus näihin aikoihin uskoon ja miehen elokuvista tästä eteenpäin pystyy helposti bongaamaan suoria buddhalaisia vaikutteita ja symboliikkaa jos vain osaa ja tietää niitä tosissaan alkaa etsiä. Tästä seuraavaa O'harua esimerkiksi on japanilaisissa lähteissä jo luonnehdittu täysiveriseksi uskonnolliseksi elokuvaksi. Ajattelin mainita tämän tässä ihan jo syystä, että monissa länsimaisissa lähteissä tämä keskeinen puoli Mizoguchin teoksista on yleensä mennyt monelta täysin ohi. 

Mitä tulee Rouva Oyuun, kyseessä on jälleen melkoisen epätasainen, mutta visuaalisesti lyömättömän upea melodraama perinteiseen Mizoguchi-tyyliin. Olen kuullut tämän olevan jopa monen suosikki koko ohjaajan filmografiasta, joten Rouva Oyua ei parane sivuuttaa minään täysin mitättömänä luomuksena vaikka se montaa mutta tuntemattomampi teos onkin.



Arvio: 4/5



OYU-SAMA, 1951 Japani
Tuotanto: Masaichi Nagata
Ohjaus: Kenji Mizoguchi
Käsikirjoitus: 
Junichirô Tanizaki, Yoshikata Yoda
Näyttelijät: Eijirô Yanagi, Eitarô Shindô, Fumihiko Yokoyama, Jun Fujikawa, Kanae Kobayashi, Kinuyo Tanaka, Kiyoko Hirai, Nobuko Otowa, Reiko Kongo, Yuji Hori

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tässä blogissa minä olen herra ja hidalgo. Älä pidä muita jumalia, äläkä myöskään roskasta kommenttiosiota.