tiistai 5. kesäkuuta 2018

Gionin sisarukset (1936)


Kenji Mizoguchilla oli vielä jonkin aikaa sitten enemmänkin ongelmia äänen ja kuvan sujuvan yhdistämisen kanssa, mutta Osakan elegian myötä mies tuli kääntäneeksi uuden lehden urallaan. Tämän elokuvan myötä ohjaaja nousi lopullisesti silkasta arvostetusta veteraanista kunnioitetuksi mestariksi.
Gionin sisarukset on tarina kahdesta geishoina toimivasta sisaruksesta, Umikichista ja Omochasta, joista ensimmäinen on perinteitä sekä miehiä kunnioittava ja jälkimmäinen modeni uuden ajan kyynisempi miehiä hyväkseen käyttävä nainen. Varsinainen tarina lähtee liikkelle kun Umikichi kutsuu siskosten luokse asumaan entisen asiakkaansa, omaisuutensa menettäneen Furukawan ja Omocha alkaa juonitella moisen häviäjän päänmenoksi.
Mizoguchi nappasi itseni tukevasti otteeseensa heti ensimmäisella, lähes 3-4 minuuttia pitkällä otoksella, jota seuraa mahdollisesti koko elokuvan kuuluisin yksittäinen kohtaus: nuorempi geisha selittää kyynistä suhdettaan miehiin samalla meikaten kuin sotaan tai urheilusuoritukseen varustautuen. Kohtaus on vielä kuvattu koruttomasti siten, että syntyy vaikutelma toimituksen arkipäiväisyydestä. Tällaisten kohtausten vuoksi minä rakastsan Mizoguchia niin paljon.

Loppua kohden Gionin sisarukset vain paranee paranemistaan ja käy yhä vain synkemmäksi. Kenen tahansa amatöörimäisemmän ohjaajan teoksessa paha sisko saisi lopussa palkkansa ja hyvä palkittaisiin, mutta näinhän ei Mizoguchi alennu tökerösti tekemään. Tässä elokuvassa sekä hyvän että pahan siskon tiet johtavat käytännössä täysin samaan pisteeseen, sillä Mizoguchin elokuvien naisten kohtaloista päättävät aina ihmistä suuremmat taloudelliset ja yhteiskunnalliset voimat.
Tavallaan vähän omituista ajatella, että Gionin sisarukset oli aikoinaan valtava taloudellinen floppi. Mizoguchi ohjasi tämän aikoinaan vasemmistolaisista elokuvistaan tunnetulle Daiichi-studiolle, joka oli jo aiemmin joutunut sensorien kieltolistoille. Yksikään suurempi teatteriketju ei suostunut ottamaan tätä listoilleen, joten koko studio meni lopulta konkurssiin.
Nykyään Gionin sisaruksia pidetään Osakan elegian kanssa Mizoguchin varhaistuotannon keskeisimmistä avainteoksista ja yksinä sotaa edeltäneen ajan tasokkaimmista japanilaisista draamaelokuvista. Ihan ansaitusti.



Arvio: 4.5/5



GION NO SHIMAI, 1936 Japani
Tuotanto: 
Masaichi Nagata
Ohjaus:
Kenji Mizoguchi
Käsikirjoitus: Aleksandr Kuprin, Kenji Mizoguchi, Yoshikata Yoda
Näyttelijät: Benkei Shiganoya, Isuzu Yamada, Yôko Umemura

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tässä blogissa minä olen herra ja hidalgo. Älä pidä muita jumalia, äläkä myöskään roskasta kommenttiosiota.