Mihinkäs jäinkään näiden armenialaisten kanssa... Aha! Zare oli Amo Bek-Nazarianin siihenastisen uran merkittävin ja eniten kansainvälistä huomiota saanut teos, joka nostikin ohjaajansa kertaheitolla ajan nimekkäämpien itäeurooppalaisten tekijämiesten joukkoon. Omasta mielestäni myös ihan ansaitusti, sillä Zare oli ja on paitsi erinomaisen kiehtova katsaus Kaukasuksen paimentolaiskansojen kulttuuriin ja elämäntapoihin, myös erittäin toimiva elokuva itsessäänkin.
Luonnollisesti Zaresta seurasivat ainakin itselleni korkeat odotukset tätä miehen seuraavaa, Persiaan sijoittuvaa rainaa kohtaan, eivätkä odotukset valitettavasti täysin täyttyneet. Tällä kertaa osasyy piilee ainakin siinä, että tämä on selvästi suunniteltu tekstipainotteiseksi eikä länsimaisia tulkattuja julkaisuja taida tätä kirjoittaessa olla olemassakaan. Näin ollen itseltäni saattoi mennä pienet yksityiskohdat jälleen vähän ohi, mutta suuresta kuvasta sain onneksi tarpeeksi selvää varsinaista arvostelua varten.
Khaspushin tarina sijoittuu Persian köyhälle maaseudulle 1800-luvun viimeisiin vuosikymmeniin. Brittiläiset imperialistit ovat tupakkamonopoleineen ottaneet seudun elinkeinoelämän haltuunsa ja lahjoneet paikalliset päättäjät mukaan sortopuuhiin tavallisen rutiköyhän kansan kärsiessä pulasta ja nälästä. Erään kerran kapitalistit erehtyvät surmaamaan paikallisen nuoren miehen, mikä käynnistää lopulta kokonaisen kansannousun vierasta valloittajaa vastaan.
Ainakin tästä voi näin positiivisena huomiona todeta, että Bek-Nazarian on selvästi koettanut yhdistää Zaren realistisen kulttuurikuvauksen ajan vauhdikkaampiin vallankumousleffoihin, mutta tällä kertaa kumpikaan ei vain ole onnistunut niin hyvin kuin olisi voinut. Persialainen kulttuuri esimerkiksi jää tätä katsomalla vielä varsin pinnalliseksi katselmukseksi verrattuna Zaren vastaavaan eikä vallankumouksessakaan ole muiden kaltaistensa uskonnollista paatosta ja voimaa vaan tuntuu selvästi ensikertalaisen kevyehköltä viritelmältä, jota se siis onkin.
Edellisestä huolimatta pidin kuitenkin tästäkin, Khaspushissa ovat jälleen kaikki vähintäänkin kohtalaisen hyvän elokuvan ainekset kasassa. Pinnallisuudestaan huolimatta elokuvan kuvaamaa maailmaa ja ihmisiä oli jälleen mielenkiintoista seurata vähän pitkäpiimäisestä ja turhan verkkaisesta kerronnasta huolimatta; tekninenkin puoli tuntui olevan kaikin puolin kunnossa vaikkei tajuntaa varsinaisesti missään kohtaa räjäyttänytkään. Henkilökohtaisesti näenkin tässä varsin lupaavan draamaelokuvan, jota ehkä osaisi arvostaa vieläkin enemmän kunnollisella käännöksellä.
Arvio: 3/5
HAS-PUSH, 1928 Neuvostoliitto
Ohjaus: Amo Bek-Nazarian
Käsikirjoitus: Amo Bek-Nazarian, Raffi, Vrtanes Papazyan, G. Braginsky, A. Ter-Hovnanyan
Näyttelijät: Hrachia Nersisyan, M. Dulgaryan, Avet Avetisyan, Hambartsum Khachanyan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tässä blogissa minä olen herra ja hidalgo. Älä pidä muita jumalia, äläkä myöskään roskasta kommenttiosiota.