Twenty-Six Commissars (1932)

Elokuvan tapahtumat sijoittuvat Venäjän sisällissodan aikaiseen, Ottomaanien piirittämään punaiseen Bakuun. Vallankumouksen jäljiltä paikalliset vallankumoukselliset ovat perustaneet kahdenkymmenen kuuden komissaarin Bakun kommuunin, jota repii sisäisesti kiista suhteesta yhteistä vihollista vastaan taisteleviin vihattuihin brittiläisiin imperialistisiin joukkoihin. Suljetun kaupungin menshevikit ja muut ketkut päättävät lopulta liittoutua ulkopuolisten voimien kanssa ja komissaarit liittolaisineen joko teloitetaan tai ajetaan pakosalle. Loppu on kuitenkin onnellinen, sillä puna-armeijan joukot onnistuvat pelastamaan omansa vihollisen kynsistä.

Dvadtsat shest komissarov eli 26 komissaaria on jälleen niitä obskuurimpia neuvostoliittolaisia, joille ei oikein osaa antaa mitään kunnollista kontekstia tai taustatarinaa kyytipojiksi. Tiettävästi kyseessä on kuitenkin jälleen ilmeisesti monen kaukasialaisen neuvostotasavallan yhteistuotantona syntynyt propagandatuotos ja ohjaaja on ainakin syntyjään georgialainen.

Parasta mitä tästä elokuvasta voi sanoa, on että sen kuvaus ainakin on erittäin korkeatasoista ja öljykentillä työskentelevät meikkaamattomat näyttelijät tuovat koko juttuun mukavan rujoa ja likaista realismia, jota tämän ajan neuvostoliittolaiset tahot mielellään suosivat. Tässä on myös mukana kevyttä symboliikkaa salaperäisen naisen muodossa, ajalle sekä paikalle ominaista ylidramaattista valaistusta ja runsaasti kuvia tuotantovälineistä sekä itse tuotantoprosessista, eli tässä tapauksessa öljylähteistä.

26 komissaaria ei kuitenkaan ole mikään klassikkotason mykkäelokuva, vaan se tuntuu tässä vaiheessa jo melkoiselta kliseekimpulta. Lähes kaikki edellisessä kappaleessa mainittu esimerkiksi on jo tässä vaiheessa täyttä klisettä, jota näkee ja kokee muodossa tai toisessa järjestään jokaisessa vähänkään isommassa neuvostoelokuvassa ilman kovinkaan kaksista variaatiota tai ohjaajan henkilökohtaista kosketusta. Vauhdikasta montaasieikkausta tässä ei nähdä käytännössä ollenkaan.

Lisää runtua tulee tämän epäviihdyttävyydestä ja suoranaisesta tylsyydestä. 26 komissaaria onkin äärimmäisen tekstipainotteinen, ylipitkä teos ja koska tästä ei taida edelleenkään olla saatavana kunnolla käännettyjä ja tekstityjä julkaisuja, voi seuraaminen tuntua kielitaidottomasta melkoisen turhauttavalta vaikka kuvallisesti oikein muikeasta elokuvasta onkin kyse. Ehkä tässä tapauksessa paras tapa pysyä tapahtumista perillä onkin kaivaa jostain historiallinen artikkeli oikeista tapahtumista.

26 komissaaria ei elokuvallisena viihde-elämyksenä olekaan loppujen lopuksi kovinkaan ihmeellinen tapaus, mutta katsauksena aikansa georgialaisen elokuvan estetiikkaan tästä irtosi yllättävänkin paljon iloa ainakin itselleni. Toisinaan tämä toikin jo mieleen vähän Mihail Kalatozovin samoihin aikoihin tehdyt varhaisemmat elokuvat, muttei tietenkään nouse likimainkaan niiden tasolle.



Arvio: 3/5



DVADTSAT SHEST KOMISSAROV, 1932 Neuvostoliitto
Ohjaus: Nikoloz Shengelaia
Käsikirjoitus: Amiragov, Aleksandr Rzheshevsky, Nikoloz Shengelaia
Näyttelijät: K. Gasanov, Baba-Zade, Heiri Emirzade, Alekper Melikov, Ivan Klyukvin, Vasili Kovrigin