Kasakkaruhtinaan panttivanki taitaakin olla Ivan Mozzuhinin koko filmografiasta kaikkein kiinnostavin kuriositeetti - mutta harmittavasti pelkästään ikävällä tavalla. Erään tarinan mukaan Rudolph Valentinon yllättävä kuolema vuotta aiemmin ajoi epätoivoiset Hollywood-tuottajat houkuttelemaan yhden ajan suurimmista eurooppalaisista miestähdistä ammottavaa seksisymboliaukkoa paikkaamaan ja Mozzuhinin Ameriikan vierailun sinetöi lopulta halu päästä murrrrikalaiselle plastiikkakirurgille korjauttamaan nenäänsä. Mozzuhin palasikin lopulta vuotta myöhemmin Eurooppaan vain yhden epäonnistuneen elokuvan ja entistä ehomman klyyvarin kanssa.
Elokuvan tarina sijoittuu wieniläiseen juutalaisyhteisöön. Rabbin tytär kohtaa metsässä, puron rannalla venäläisen upseerin ja parin välille muodostuu lämmin romanttinen suhde. Lopulta venäläinen upseeri ilmoittaa vastahakoisille juutalaisille polttavansa koko kaupungin maan tasalle, ellei saa nuorta naista omakseen. Rabbi suostuu venäläisen vaatimuksiin juutalaisyhteisön vastustuksesta huolimatta, mutta lopulta itävaltalaiset joukot ajavat mokomat matkoihinsa ja juutalaiset kivittävät rabbin kuoliaaksi.
Mikä tässä sitten on niin kauhean mielenkiintoista, kysytte? Aloitetaanpa vaikka tästä: Kasakkaruhtinaan panttivangin tuottajat ja studiopomot ovat lähes kaikki juutalaisia ja elokuva itse perustuu antisemitistiseen näytelmään, samoin elokuva taitaa olla venäläisen roiston perusteella vähintäänkin slaavilaisvastainen. Valentinon Sheikin ja Sheikin pojan viitoittamalla tiellä itse pääsankarista päätettiin vielä tehdä inha raiskari, koska ilmeisesti yleisön pääteltiin kaipaavan elämäänsä lisää sadomasokismia. Erään tarinan mukaan Kasakkaruhtinaan panttivangin tuottajat todellisuudessa halusivat tällä vain vahingoittaa kilpailevien eurooppalaisten studioiden isoimman tähden uraa, mutta todellinen tarina tuskin on ihan niin fantastinen vaikka roolitus onkin tässä lähtökohtaisin täysin päin prinkkalaa.
Mutta tarina ja roolitus ovat vain pieni osasyy Kasakkaruhtinaan panttivangin täydelliselle epäonnistumiselle. Näyttelijät kauttaaltaan ovat kehnoja - jopa aina niin uskomaton Mozzuhin. Viimeisen vaisuus johtunee ainakin osittain kielimuurista: tiettävästi tämän elokuvan amerikkalaisilla ja eurooppalaisilla tekijöillä ei ollut minkäänlaista yhteistä kieltä tai tulkkeja ja Mozzuhin itse joutui improvisoimaan jokaisen kohtauksen oman intuitionsa ja mielikuvituksensa mukaan. Edellinen ehkä kertoo jotain koko produktion tuotannon tasosta noin yleensä.
Ei tässä kyllä ole mitään hyvää.
Arvio: 1/5
SURRENDER, 1927 USA
Ohjaus: Edward Sloman
Käsikirjoitus: Albert DeMond, Alexander Brody, Charles Kenyon, Edward J. Montagne
Näyttelijät: Daniel Makarenko, Ivan Mozžuhin, Mary Philbin, Nigel De Brulier, Otto Fries, Otto Matieson
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tässä blogissa minä olen herra ja hidalgo. Älä pidä muita jumalia, äläkä myöskään roskasta kommenttiosiota.