Hämähäkit (1919-20)

Fritz Langin Hämähäkit on varsinainen kummajainen niin ohjaajansa kuin aikakautensakin saksalaiseksi elokuvaksi. Tämän tekoaikaanhan maassa jo ekspressionistiset pohjavireet kuplivat ja kuohuivat vain odottaen lopullista purkaustaan Tohtori Caligarin kabinetissa, johon Fritz Langia kaavailtiinkin ohjaajaksi mutta joka valitsikin mieluummin tällaisen höpsön ja pökkelön seikkailuleffan. Fritz Lang oli nimittäin vähintään yhtä paljon kiinnostunut kaikenlaisesta roskakirjallisuudesta ja -elokuvista kuin synkistelystäkin.

Mistään ihan turhasta tekeleestä ei muuten olekaan kysymys, sillä tästä suunniteltiinkin massiivista neljän kokonaisen elokuvan pituista sarjaa, mutta kahta viimeistä osaa ei  syystä tai toisesta koskaan tehty loppuun asti, siitäkään huolimatta että Hämähäkit oli aikansa kuuminta blockbuster-mättöä ja valtava menestys ympäri maailmaa.

Kesken jäänyt Hämähäkit-sarja kertoo amerikkalaisesta (!) seikkailijasta, joka pääsee vihille kadonneesta Inka-kansasta ja näiden kulta-aarteesta, ja aikansa autenttiseen siirtomaahenkeen se pitää käydä ensitilassa hakemassa parempaan talteen. Seikkailijan tiellä kuitenkin seisoo salamyhkäinen Hämähäkit-järjestö, joka suunnittelee koplaavansa alkuasukkaiden aarteen itselleen ja lähettääkin siksi sankarimme perään kauniin mutta vaarallisen naisroisto Lio Shan.

Toisessa osassa metsästetään salaperäiset voimat omaavaa Buddhan kuvalla varustettua jättiläistimanttia, jonka haltijasta on tuleva koko Aasian mantereen hallitsija.

En tiedä tuleeko varsinaisesti yllätyksenä, mutta koska Hämähäkit periaatteessa ammentaa suoraan halvasta roskakirjallisuudesta, sen tarina ja henkilöhahmot myös ovat juuri niin ohuita ja mitättömiä kuin keskivertoa kehnommassa kioskipokkarissa yleensä. Joku on tätä käynyt kutsumaan mykäksi Indiana Jonesiksikin, mutta vertaus ontuu omasta mielestäni jo siinäkin suhteessa että Jonesit ovat oikeasti todella viihdyttäviä elokuvia.

Olennaisin ero jonkun Indiana Jonesin ja Hämähäkkien välillä luonnollisesti piilee siinä, että jälkimmäinen on tehty sadan vuoden takaisilla, nykysilmiin armottomasti vanhentuneilla standardeilla ja ilman kaksisia erikoistehosteita, joten tästä ei nykypäivänä oikein kauniisti sanottuna osaa enää ihminen nauttia samalla tavalla kuin ennen.

Tähän päälle vielä fakta, että kyseessä on tässä vaihessa nimettömän Fritz Langin varhaisvuosien epäkypsempi teos ja että suuri osa muista tämän parissa työskennelleistä olivatkin kuvaaja Karl Freundia ja Lil Dagoveria lukuun ottamatta jo lähes täysin kadonneet yleisestä tietoisuudesta vuosikymmenen loppuun mennessä luulisi sanovan jotain.

Kahden edellisen Fritz Langin elokuvan tavoin tämäkin oli vuosikymmeniä täysin kadoksissa, mutta löydettiin 70-luvulla suhteellisen hyvässä kunnossa vain muutamia kohtauksia vajaana. Tälläkään kertaa kyseessä ei tosin ole täydellisemmässäkään muodossa mikään kovin kaksinen mestariteos vaan ennemminkin niitä heikompia Langeja.



Arvio: 2/5



DIE SPINNEN, 1919 ja 1920 Saksa
Tuotanto: Erich Pommer
Ohjaus: Fritz Lang
Käsikirjoitus: Fritz Lang
Näyttelijät: Carl de Vogt, Georg John, Gilda Langer, Harry Frank, Lil Dagover, Paul Biensfeldt, Ressel Orla