Myöhäinen syksy (1960)

Yasujiro Ozun kanssa ei koskaan käy aika pitkäksi. Ei, vaikka miehen elokuvissa ei oikeastaan olekaan yhtään jännitystä, toimintaa tai repäisevää huumoria. Tyyliltäänkin nämä toistavat millintarkasti toisiaan, samoja aiheita, samoja näyttelijöitä ja samoja tuoleja ja pöytiä nähdään elokuvasta toiseen uudestaan ja uudestaan. Myöhäinen syksy on jälleen yksi Ozun legendaarisimmista ja kiitetyimmistä teoksista, joka jatkaakin edelleen entiseen tapaan kaikilla mahdollisilla tavoilla perinteikkäästi maestro Ozun hyväksi havaituilla menetelmillä. Tämäkin on käytännössä remake Ozun vuoden 1949 Myöhäisestä keväästä.

Kolme vanhaa ukkelia kokoontuu muistamaan jo edesmennyttä ystäväänsä ja tulevat siinä tuumailleeksi auttavansa tämän nuorta tytärtä hyviin naimisiin. Tytär ei kuitenkaan ole ideasta kovinkaan mielissään, sillä nuori nainen ei haluaisi jättää leskeksi jäänyttä äitiään asumaan yksikseen. Leskiäitiä esittää legendaarinen Setsuko Hara yhdessä viimeisistä rooleistaan ennen jättäytymistä elokuvista. Vanhoina ukkoina taas nähdään käytännössä sama kööri, joka esittää myös Syksyisen iltapäivän ukkolaumaa. Tarkkasilmäinen löytää tästä helposti myös kaikenlaista muuta kyseisessä elokuvassa kierrätettyä, kuten lähibaarin lavasteet ja keltaiset nahkatuolit.

Viimeiseen kahteen Ozu-leffaan verrattuna tämä ei ole ollenkaan sentimentaalinen, voimakas tai traaginen vaan enemmän leppoisa ja rauhallisesti etenevä kevyt draama, jonka yksinkertaisen peruskonflinktin muodostaa avioliiton ja perheenjäsenten välinen ristiriita. Tässä kannattaa esimerkiksi huomata, ettei avioliitosta puhuttaessa esimerkiksi kertaakaan mainita rakkautta vaan kyseessä on elokuvan ihmisille lähinnä tärkeä muodollisuus. Perheenjäsenten ja ystävien kesken taas esiintyy selkeää yhteenkuuluvuutta, jota henkilöhahmojen välinen pieni velmuilu ja lämmin huumori vielä aivan erityisesti korostavat.

Ozun elokuvasta ei voi kirjoittaa riviäkään mainitsematta taatun ozumaisen hienoa kuvausta. Jokainen kuva ja otos koko elokuvassa on jälleen taattua neron työtä, sekaan ei mahdu taaskaan ainuttakaan kehnompaa sommitelmaa tai leikkausta. Yhtenä hassuna piirteenä näissä Ozun leffoissa on tyypillisesti paljon jatkuvuusvirheitä ja pieniä järjettömyyksiä, jotka ovat vähintään yhtä johdonmukaista jälkeä kuin kaikki muukin. Esimerkiksi yksittäisessä huoneessa kuvatun kohtauksen huonekalujen tai pöydällä olevien astioiden järjestys saattaa hyvinkin muuttua yksittäisten leikkausten välillä. Tämä siksi, että Ozun mielestä jokaisen kuvan täydellinen sommittelu oli paljon tärkeämpää kuin saumaton jatkuvuus. Katsokaa tarkkaan niin huomaatte.

Tämän enempää ei Ozusta osaa enää kirjoittaakaan. Myöhäinen syksy on jälleen tyylipuhdas tekijänsä näköinen elokuva niin hyvässä kuin pahassakin. Mikäli miehen tyyli on tuttu ja vähintään yhtä lähellä sydäntä kuin itselläni, ei tätäkään voi todennäköisesti muuta kuin rakastaa ja paljon. Nyky-yleisö pitäköön meluisat supersankarinsa. Minun valintani on Ozu.



Arvio: 5/5



AKIBIYORI, 1960 Japani
Tuotanto: Shizuo Yamanouchi
Ohjaus: Yasujiro Ozu 
Käsikirjoitus: Yasujiro Ozu, Kogo Noda, Ton Satomi
Näyttelijät: Chishû Ryû, Keiji Sada, Kuniko Miyake, Mariko Okada, Miyuki Kuwano, Nobuo Nakamura, Setsuko Hara, Shinichirô Mikami, Shin Saburi, Yôko Tsukasa