Uusi Babylon (1929)

Jokaisella varmaan on sellainen suosikkikohtaus, jota katsoessa yksinkertaisesti tietää tykkäävänsä elokuvasta tosi paljon. Uuden Babylonin kohdalla itselleni SE kohtaus tulee aivan loppupuolella, työläisten kommuuni on ottanut kaupungin valtaansa ja kapitalistien armeijat vyöryvät sisään murtaen kaiken vastarinnan. Pienen hetken katsojalle näytetään kadulla vallitsevaa hävityksen kauhistusta. Taistelu kaikkoaa hetkeksi pianistin soittaessa yksin instrumenttiaan. Tässä kohtauksessa ei oikeastaan ole juurikaan järkeä, mutta se on yksinkertaisesti niin hieno.

Elokuvan tarina itsessään sijoittuu Ranskaan 1870-luvun alkuvuosiin. Patonkimaa on hävinnyt suuren sodan Preussia vastaan ja entisessä suurvallassa vallitsee hämmennyksen kaaos. Työläisten muodostama vallankumouksellinen kommuuni on ottanut Pariisin hallintaansa ja ajanut katalat kapitalistit käpälämäkeen. Aiemmin niin heikossa asemassa olleiden ihmisten olot paranevat hetkessä kuin huomaamatta, onni ja vauraus vallitsee. Lopulta kuitenkin kapitalistien armeija murtautuu linjojen läpi tuhoten työläisten paratiisin ja moni tarinan keskeisistä kasvoista kokee marttyyrikuoleman.

Nyky-yleisölle Pariisin kommuunin tarina on vähintään kaukaista ja unohdettua historiaa kuin laulut Lenin-sedästä tämän päivän lapsille, mutta 20-luvulla ja vielä pitkälle sen jälkeen kyseessä oli tärkeä osa sosialismin ja koko Neuvostoliiton ideologista perusmyyttiä. Tiettävästi Lenin halusi tulla haudatuksi Pariisin kommuunin punaiseen lippuun käärittynä, yksi palanen lähetettiin ensimmäisten satelliittien mukana avaruuteenkin!

Pariisin kommuunin tärkeän statuksen vuoksi ei kai tulekaan yllätyksenä, että aihetta käsittelevään elokuvaan on myös panostettu aivan eri tavoin muihin aikansa eeppoksiin keskimäärin. Tätä voi ihan hyvällä syyllä pitää jonkinlaisena vähän tuntemattomampana sisarteoksena Panssarilaiva Potemkinille ja Lokakuulle. Ensimmäisenä tässä pistääkin silmään komea puvustus ja kaikin puolin tyylikäs massiivinen lavastus, joka hakee edelleen vertaista mykän elokuvan piirissä. Kun Pariisin hampaaton ja moraalisesti rappioitunut porvaristo panee alussa jalalla koreasti, ei voi kuin ihailla kaikenlaisten pienten yksityiskohtien määrää aivan kaikkialla.

Alun jälkeen rikas porvaristo pakenee kaupungista ja jäljelle jäävät köyhät ja työväki, joiden harteille koko sodan kustannukset on myös surutta sälytetty. Työväestöstä pääosaan nousee Jelena Kuzmina, jolla on taatusti yhdet ikimuistoisimmista koskaan näkemistäni naiskasvoista; Jelenan teräväpiirteiset kasvot onkin ikuistettu myös elokuvan julisteeseen. Muita näyttelijöitä en varsinaisesti osaakaan nimetä, mutta värikäs ja persoonallinen kapinallisjoukko koostuu erilaisista lehtimiehistä, sotilaista, köyhistä ym. sorron yöstä nousseista työn orjista. Koko homman propagandistisen luonteen vuoksi kapitalistit on kuvattu mahdollisimman rumina ja ilkeinä häijyläisinä vähän samaan tapaan kuin siinä yhdessä Rian Johnsonin ohjaamassa hupsussa leffassa.

Uudessa Babylonissa on aivan kaikkea, mitä klassiselta neuvostoelokuvalta voi vain koskaan toivoa: vauhtia ja intensiteettiä piisaa vaikka kuinka, jokainen kuva ja leikkaus on viimeisen päälle harkittu ja kaikki lavastuksesta lähtien edustaa aikansa parasta osaamista. Ainut ikävämpi puoli jonka tästä voi sanoa, on että tämä on Neuvostoliitosta, josta tulee muutenkin samalta ajalta niin paljon maailmanluokan teoksia, että vähän kansainvälisesti tuntemattomampien tekijöiden Uusi Babylon on jäänyt armotta nimekkäämpien Sergei Eisensteinin, Vsevolod Pudovkinin ja Aleksandr Dovzenkon parhaiden töiden varjoon. Uusi Babylon voisi helposti kutkutella kaikkien aikojen parhaan mykkäelokuvan titteliä melkein missä tahansa muualla, muttei neuvostojen maassa.


Arvio: 5/5


NOVYY VAVILON, 1929 Neuvostoliitto
Ohjaus: Grigori Kozintsev, Leonid Trauberg
Käsikirjoitus: Grigori Kozintsev, Leonid Trauberg
Näyttelijät: Andrei Kostritškin, David Gutman, Janina Žeimo, Jelena Kyzmina, Jevgeni Tšervjakov, Ljudmila Semjonova, Oleg Žakov, Pjotr Sobolevski, Sergei Gerasimov, Sofja Magarill, Tamara Makarova, Vsevolod Pudovkin