Nail in the Boot on tarina yksinkertaisesta virheestä ja siitä seuranneesta odottamattoman suuresta onnettomuudesta. Eletään sisällissodan aikaa ja joukko puna-armeijan miehiä on jäänyt junavaunuineen vihollisen loukkuun. Yksi miehistä lähetetään hakemaan apua, mutta nimessäkin esiintyvä kohtalokas naula kengässä rampauttaa miehen ja junavaunu sotilaineen päätyy vihollisen käsiin. Lopussa pyöritellään tehtävässään epäonnistuneen sotilaan ja kenkätehtaan työläisten syyllisyyden välillä.
Tätä elokuvaa on hankalaa lähteä sanoin kuvaamaan, sillä mitään täysin samanlaista ei ole koskaan taidettu tehdäkään. Svanetian suola oli vielä pientä esimakua Nail in the Bootin äärimmäisimpään mahdolliseen äärilaitaan vedetylle kikkaeuforialle. Tässäkin kyse on pahuksenmoisen huikeasta sarjatulituksesta erilaisia lähikuvia, saksalaisvaikutteisia tyyliteltyjä varjoja ja erikoisia kuvakulmia suosivaa kuvausta yhdistettynä Sergei Eisensteinin ja kumppanien vimmaiseen energiaan ja nopeisiin leikkauksiin. Pelkästään Svanetian suolasta tuttua sarjatulileikkausta tässä veistellään ainakin pari-kolme kertaa.
Tämä menee nyt jo ihan jaarittelun puolelle, mutta kun visuaalinen anti, kaikenlainen överiksi vedetty tyylittely ja dramatisointi ovat niin suuri osa Nail in the Bootin kauneutta. Tämä on vähän kuin edelleen jatkokehitelty versio Jeanne d’Arcin kärsimyksestä, mutta tässä mennään intensiteetissä ja dramaattisuudessa sitäkin pitemmälle – melkein jo aivan naurettavuuksiin asti. Nail in the Boot on niin intensiteettinen pätkä, että tätä katsoessa tuli itsellenikin vähän hiki. Positiivisena puolena yksinkertainen juoni tuntuu tällä kertaa pysyvän kasassa toisin kuin Mihail Kalatozovin edellisessä, jossa yletön ja toisinaan kaoottinen tekninen hurjastelu varasti koko shown.
En tiedä onko tähän olemassakaan mitään virallista soundtrackia vai koostuiko katsomani versio jostain erillisistä valikoiduista raidoista, mutta musiikkivalinta tuntui osuneen kerrankin täysin nappiin. Mikäpä sopisi mauttomuuksiin asti ylidramatisoituun överielokuvaan paremmin kuin kokonaisen sinfoniaorkesterin tulkitsema eeppisen melodramaattinen sävellys kuin suoraan jostain Star Warsista!
Eipä kai tätäkään voi kyllin tarpeeksi suositella. Jos överiversumiin asti venytetty visuaalinen kerronta kiinnostaa, tätä äärimmäisemmäksi ei kai enää pysty ihminen menemään. Nail in the Booton puhdasta neuvostonerouden ilotulista – ehkä vähän hulluudenkin. Ei tällaiseen meininkiin ihan kuka tahansa jantteri pystykään.
Neuvostojohto ja puna-armeijan kenraalit vihasivat aikoinaan tätä elokuvaa niin paljon, ettei koko rainaa päästetty alunperin ollenkaan levitykseen vaan tämä päätyi suoraan holviin homehtumaan muiden kiellettyjen elokuvien kanssa, Kalatozovin itsensä päätyessä lähes vuosikymmeneksi pihalle kaikenlaisesta elokuvanteosta. Niin ikään aikoinaan kiellettyjen My Grandmotherin ja Onnin tavoin tämäkin on kerännyt jonkinlaista kovaa kulttimainetta vasta viimeisten vuosikymmenten aikana. Näin ainutlaatuinen elokuva ansaitsee mielestäni paljon enemmän.
Arvio: 5/5
GVOSD V SPOGE, 1931 Neuvostoliitto
Ohjaus: Mihail Kalatozov
Käsikirjoitus: Leonid Perelman
Näyttelijät: Akaki Khorava, Aleksandre Jaliashvili, Arkadi Khintibidze, Siko Palavandishvili
Arvio: 5/5
GVOSD V SPOGE, 1931 Neuvostoliitto
Ohjaus: Mihail Kalatozov
Käsikirjoitus: Leonid Perelman
Näyttelijät: Akaki Khorava, Aleksandre Jaliashvili, Arkadi Khintibidze, Siko Palavandishvili
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tässä blogissa minä olen herra ja hidalgo. Älä pidä muita jumalia, äläkä myöskään roskasta kommenttiosiota.