Tri Mabuse - ihmispeto (1922)

Vasta viime aikoina olen alkanut ymmärtää miten paljon Ensimmäisen maailmansodan jälkeisen Saksan kaaoksen ja epätoivon keskellä syntynyt elokuvataide onkaan antanut maailmalle kliseitä ja inspiroivia esikuvia. Miettikääpä vaikka jotain Golemia, joka on suunnilleen kaikkien hirviöelokuvien ja erityisesti Universalin Frankensteinin isoisä, tai Tohtori Caligarin kabinettia, jonka näyttelijöistä pelkästään Conrad Veidtistä on tullut ainakin The Crown, Saksikäsi-Edwardin ja miljoonan muun goottihahmon esikuva. Aivan oma lukunsa tässä suhteessa on Fritz Lang, jonka lähes jokainen mykkäelokuva Tohtori Mabusesta eteenpäin on luonut yhä uusia ja loputtomasti omaa elämäänsä eläviä kliseitä toistensa perään.

Tohtori Mabuse itsessään on kaikkien rikoselokuvien ja trillereiden perusteos, lähes viisituntinen mykkä mammuttielokuva, joka sisältää kaiken oleellisen lähes yliluonnollisesta rikollisesta nerosta, synkästä aikalais- ja kaupunkikuvauksesta vaaralliseen naiseen. Elokuva perustuu Norbert Jacquesin romaaniin ja se oli aikoinaan alkuperäisteoksen tavoin erittäin menestyksekäs ympäri maailmaa.

Elokuvan tarina sijoittuu sodanjälkeiseen saksalaiseen hysterian ja kaaoksen riivaamaan nimeämättömään kaupunkiin, joka yleensä on ollut tapana mieltää Berliiniksi. Salaperäinen rikollinen nero pitää kaupunkia kauhun vallassa ja siinä sivussa putsaa parempaan talteen kaiken vähänkään arvokkaan. Mystinen, ulkomuotoaan jatkuvasti muuttava lähes yliluonnollinen ja pysäyttämätön nero tuntuu olevan kaikkialla ja manipuloivan ihmisiä täysin mielensä mukaan. Kukaan katsojaa lukuunottamatta ei tiedä hänen todellista henkilöllisyyttään tai kasvojaan. Salaperäistä rikollista neroa jahtaa tarinan varsinaiseksi sankariksi nouseva yleinen syyttäjä Norbert von Wenk (Bernhard Goetzke), jolle elokuvan edetessä salaperäinen mysteeri alkaa paljastua palanen kerrallaan ja joutuupa mies siinä sivussa useammankin murhayrityksen kohteeksi.

Tohtori Mabuse - ihmispeto on ensiluokkainen rikosjännäri, joka tekee kaiken perustavanlaatuisen täysin oikein. Ensinnäkin tarinan varsinainen jännitys syntyy, kun katsojalle paljastuu jo tarinan alussa roiston henkilöllisyys sekä tieto etteivät tarinan hahmot ole siitä perillä. Tämä yksinkertainen perusasetelma kantaa teosta koko viiden tunnin keston ajan. Voimakaskasvoisen Rudolf Klein-Roggen upeasti tulkitsema tohtori Mabuse itsessään on kaikkien superpahisten isoisä ja itsessään loistava nihilistinen pahuuden ilmentymä. Keskeisissä rooleissä näyttelevät tekevät niinikään erinomaista työtä, eikä omana aikanaan tyypilliseen turhaan teatraalisuuteen oikeastaan sorruta missään vaiheessa.

Vielä erityismaininta on annettava elokuvan mahtavasta kaupunkilavastuksesta, jota ei todellakaan uskoisi studiokulissiksi. Tiettävästi leffassa on huomattavasti painotettu myös tarkkaa aikalaiskuvausta, erityisesti elokuvan ensimmäisessä puolikkaassa. Ohjauksen suhteen teoksessa näytetään paljon tapahtumia hahmojen silmin näytettynä, oleellisiin yksityiskohtiin keskittyen, mikä omasta mielestäni teki kerronasta erityisen tehokkaan ja auttoi välttämään eeppisen pitkän leffan monotonisuutta. Yllättäen viisi tuntia menivät tämän elokuvan parissa yllättävänkin sujuvasti ja kivuttomasti, kelloon en katsonut monestikaan. Verrattuna muutamaan muuhun yhtä pitkään teokseen Mabusessa ei oikeastaan ole niinkään paljoa varsinaista juonta vaan pääpaino on ehkäpä enemmän hahmoissa ja miljöön tarkassa sekä syvemmässä kuvauksessa kuin tapahtumien loputtomassa vyöryttämisessä. Varsinaista filleriä ei elokuvassa tunnu olevan.

Tohtori Mabuse - ihmispeto on rikoselokuvan kovia klassikoita ja yksi genren parhaista teoksista koskaan. En oikeastaan keksi siitä paljoakaan moitittavaa; se tekee yksinkertaisesti kaiken tarpeellisen viimeisen päälle oikein. Mielestäni se on yksi Fritz Langin kolmesta parhaasta teoksesta Nibelungein laulun kanssa ja yksi parhaista mykistä elokuvasta yleensä. Jos viisi tuntia leffaa yhteen putkeen tuntuu mahdottamalta, kannattaa tämä ehkä katsoa pätkissä niin kuin se lienee alunperin näytetty. Mieluummin tätä viisi tuntia katsoo kuin puolikastakaan aivottomia nykyrymistelyjä.

Arvio: 5/5

DOKTOR MABUSE, DER SPIELER, 1922 Saksa

Tuotanto: Erich Pommer

Ohjaus: Fritz Lang

Käsikirjoitus: Fritz Lang, Thea von Harbou, Norbert Jacques

Näyttelijät: Rudolf Klein-Rogge, Bernhard Goetzke, Alfred Abel, Gertrude Welkcker